27. helmikuuta 2016

KUKA IHMEEN OLIVIA?

Olivia on loputon määrä rakkautta pienessä paketissa. Niin raivostuttava, että toivoisin pääseväni viikoksi pois arjesta, mutta ajatus katoaa hyvin pian tajutessani, että en pystyisi olemaan siitä pienestä riiviöstä erossa niin pitkään.

Kun Olivia menee yökylään isälleen tai mun vanhemmille, huokaisen helpotuksesta kun kotona on niin hiljaista ja rauhallista. Hetkeä myöhemmin taas itken sitä suunnatonta ikävää, kun en saa antaa lapselleni hyvän yön haleja ja kymmentä hyvän yön suukkoa. "Rakastan sinua äiti. Ja rakastan myös pusuja", ja sitten pussataan niin, että molemmat nauraa.



Olivia syntyi 16. kesäkuuta 2012 klo 9:12. Pieni tyttö painoi 3585g ja oli 51cm pitkä. Olivia -nimeä pieni Nyytti oli kantanut jo pitkään ennen syntymäänsä.


Olivia on ollut syntymästä asti rauhallinen. Yöt meni osastolla huonosti, kun imetys ei meinannut onnistua ja siihen painostaminen vaikeutti asiaa entisestään. Olivia huusi koko ensimmäisen yön ja lopulta päätyi viihdyttämään yöhoitajia, jotta tuore äiti saisi nukkua edes pari tuntia. Pieleen meni, sillä ei siinä olen-maailman-paskin-äiti -vollotuksen aikana paljoa nukuttu.

Kotiin päästyämme en ajatellut hetkeäkään, ettenkö pärjäisi vauvan kanssa. Tyttö vaikutti yleisesti ottaen tyytyväiseltä. Imetys ei ottanut onnistuaakseen ensimmäisenä päivänä, kun meitä vahti yksi ylimääräinen silmäpari. Sitten itkettiin molemmat ja äidillä oli kova ikävä takaisin sairaalaan, jossa ystävällisen hymyn kera sanottiin, että ei ole mitään hätää.

Kahdestaan Olivian kanssa arki sujui hyvin. Parhaiten tyttö viihtyi sylissä tai vähintään sohvalla kosketusetäisyydellä. Tehtiin yhdessä kotitöitä, joka oli yhdellä kädellä vaikeaa ja hidasta, mutta kaikki tuli tehtyä. Olivia nukkui kuitenkin päivällä hyvin, jolloin sain joko itse levätä tai tehdä ruokaa, jota en uskaltanut tehdä pieni sylissä. Olen surkea kokki, ja onnistun aina polttamaan käteni joko kuumaan veteen tai paistinpannulla pomppivaan öljyyn.


Kun Olivia alkoi opetella pään kannattelua ja kääntymistä, hän viihtyi jo paremmin itsekseen lattialla leikkimaton päällä. Silloin äidillä oli vapaat kädet pidempään ja kotityötkin onnistuivat paremmin. Lopulta kuitenkin päädyin pitämään Oliviaa sylissä, sillä molemmat oltiin siten tyytyväisiä.



Illat olivat alusta asti ne vaikeimmat hetket. Kävelin asuntoa ympäri Olivia sylissä tunnista kolmeen tuntia. Vaikeinta näissä illoissa oli se toinen vanhempi, jolta ei saanut tukea eikä apua. Kävelin ja itkin, koska en olisi jaksanut enää. Ja sitten itki Oliviakin. Älä sitä ny mulle anna, ku ei se tähän ainakaan nukahda! Öisin Olivia heräsi parin tunnin välein joko syömään tai hamuamaan tuttia takaisin.


Kun muutettiin Olivian kanssa kahdestaan asumaan, illat jatkui vaikeina kun aina opittiin joku uusi juttu, jota olisi ollut kiva harjoittaa koko yö. Pinnasängyssä pyörittiin oman navan ympäri, kiljuttiin, työnnettiin jalat pinnojen väleihin ja sitten huudettiin, kun ne jäi jumiin. Vedettiin peitto naaman päälle ja pois, ja sitä kikatettiin pitkään. Lopulta vain huudettiin naama punaisena, kun väsytti, mutta ei haluttu nukkua.

Muutoin tyttö oli edelleen hyväntuulinen. Olen aina sanonut kaikille lyhyesti, että Olivia on helppo lapsi. Vieraita ihmisiä katsotaan hetki kummaksuen, mutta hetken päästä selitetään taukoamatta ja halutaan leikkiä. Moni asia naurattaa ja suurin osa päivästä kuluu hymyillessä. Odotan yhä sitä pahinta uhmaikää.

Eläimet on aina olleet Olivian mieleen, etenkin koirat ja kissat. Huolehtivainenkin tyttö on ollut aina. Tulee aina huono omatunto, jos Olivia näkee äitinsä itkevän. Kyyneleet ei lopu varsinkaan siihen tytön huolestuneeseen ilmeeseen tai siihen, että tyttö tuo rakkaimman unikaverinsa lohdutukseksi, antaa halin ja käskee rutistamaan pehmokissaa oikein kunnolla, että tulee parempi mieli.


Ensiaskeleensa Olivia otti vähän reilu vuoden ikäisenä, 1v 3vko, ja siitähän riemu repesi. Siitä lähtien on ollut vauhti päällä ja sitä riittää yhä tänä päivänäkin.



Olivia on nyt 3 vuotta 8 kuukautta. Hän on iloinen, kiltti, huolehtivainen, rakastava, luottavainen ja puhelias. Lempipuuhia on kirjojen lukeminen, vauvan hoitaminen, piirtäminen ja maalaaminen, pallon potkiminen ja heittely sekä jumppaaminen. Musiikki on ollut lähellä Olivian sydäntä aina. Jo sikiöaikana eniten liikkeitä sai aikaan reipas poppimusiikki. Ehdoton lemppari, jolloin äidin kylkiluut sai kyytiä, oli silloinen Euroviisu voittaja Loreen kappaleellaan Euphoria.

Koko ajan pitäisi olla enemmän tai vähemmän liikkeessä ja monta kertaa päivässä pääsemme hämmästelemään ja taputtamaan tytön hienoille tanssiliikkeille ja poseerauksille. Tyttö tykkää saada reaktioita aikaiseksi muissa ihmisissä, varsinkin muiden naurattaminen on selvästi tytölle mieleistä.

Olivia onkin aina ollut kova pelleilemään ja mitä enemmän vauhtia, sen parempi. Keinulla on ihan pienestä asti keinuttu niin hurjia vauhteja, että muut vanhemmat puistossa katsoivat paheksuvasti. Mutta minkäs teet, kun tyttö alkaa kiukutella liian hitaissa vauhdeissa ja on se vaan ihanaa kuunnella tytön riemunkiljahduksia, kun keinuminen ottaa vatsanpohjasta.

Kun kotiolot ei tunnu enää riittävän Olivian menoon, ollaan alettu etsiä hyvää harrastusta, jossa tyttö pääsee kuluttamaan ylitsepursuavaa energiaansa sekä hyödyntämään kaikki hienot voimisteluliikkeensä. Nyt kun J käy koulussa ja töissä enkä mä ole tarpeeksi voimissani, jotta voisin riehua Olivian kanssa, käy hän kolme kertaa viikossa päiväkodissa. Siellä hän saa riehua kavereiden kanssa mielin määrin.

Oliviaa on alkanut kiinnostaa kirjaimet ja sanat. Aina jotain luettaessa hän kysyy "mitä tuossa lukee?" ja hän tunnistaa kirjaimet A, O ja S. Välillä kuuluukin riemastunut huuto "Tuossa on O kuin Olivia!" tai "Tuo on S niin kuin Sinikka!".


Hämmästyn joka kerta vanhoja kuvia katsoessa, että kuinka lyhyessä ajassa voi pieni ihminen kehittyä. Ja kun miettii, että Olivia osasi vain muutaman sanan kun hän on ensimmäisen kerran tavannut J:n ja viime kesäkuussa otetuissa kuvissa Olivia näyttää vielä niin vauvalta. Ehkä mä vuoden päästä hämmästelen, että kuinka pieni Olivia on ollut, vaikka tällä hetkellä hän vaikuttaa jo niin isolta tytöltä. Ei häntä enää pikkuiseksi saa kutsuakaan :)

Toivottavasti sain luotua teille jonkinlaisen mielikuvan meidän hurjapäästä. Toki juttua voisi tulla paljon enemmänkin, sillä tämän tapauksen kanssa ei ole yhtään tylsää päivää 

6 kommenttia:

  1. Mikä ihans ilopilleri<3 ja ne kasvaa niin äkkiä :'/

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut blogiasi välillä, nyt liityn sitten kommentoinkin. Tosi ihana lapsi ja kivasti kirjoitettu postaus! Odotan itse esikoista ja laskettu aika on toukokuussa, joten täältä blogista on ollut kiva lukea odotusajan juttuja. Samoin siitä, miten esikoisen kanssa on mennyt, koska kohtahan se vauva-arki alkaa jo itselläkin. Mulla tosin helpottaa se, että oon hoitanut siskojen lapsia ihan vauva-ajoista asti välillä & oon ollut töissä lastenhoitajana moneen otteeseen. Mieskin on saanut harjoitella mun siskon lapsilla, joten toivon sen helpottavan solahtamista elämään vauvan kanssa. Tietysti on ihan eri asia sitten, kun se oma nyytti saapuu maailmaan. Nytkin on jo huomannut, miten hormonimyrskyilyt aiheuttaa kaikennäköistä, mitä ei olisi yhtään itsestään odottanut.

    Mä en ole ihan varma, mitä olen mieltä olen vauvani musiikkimausta, pojan ehdottomasti suurimmat potkut käynnistyvät nimittäin Phantom of the Operasta. Käytiin katsomassa se livenäkin ja voi sitä masubiletyksen määrää (koska musiikki kuului niin hyvin). :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) J:kin kamalasti stressaa, että millainen isä hänestä tulee ja miten hän pärjää vauvan kanssa, vaikka on hoitanut isosiskonsa lapsia ja on yleensäkin lasten kanssa todella hyvä. Aikaisempi kokemus lasten hoitamisesta varmasti helpottaa tulevaa vauva-arkea, mutta kyllä ne oman lapsen tarpeet oppii aika nopeasti tuntemaan :) Olen itsekin aika paljon työskennellyt päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmissä, joten on sekin varmaan muokannut sitä mun suhtautumista vauhdikkaisiin päiviin.

      Voi apua, ihana! :D Mua vähän pelottaa kanssa tämän pojan musiikkimaku, kun alkoi tajuton meno mahassa, kun radiossa soi joku eevil stöön tyylinen :DD

      Poista