JOULU TULI, JOULU MENI

Mun oli tarkoitus aloittaa blogin kirjoittaminen jo ennen joulua, mutta kun se nyt jäi, tulee tämä jouluaiheinen postauskin vähän myöhässä.

J ei ole joulun ystävä, joten meillä ei kotona joulukoristeita nähty. Onnistuin kuitenkin laittamaan parvekkeelle lyhtyyn pienet jouluvalot, joista J ei ole maininnut sanallakaan, ja Olivian huoneessa valaisee pieni muovikuusi. Päätin sitten ilahduttaa muita ja askarrella jouluaiheisia koristeita.

Askarteluvimma alkoi muka-mahtavasta kortti-ideasta. Tarkoitus oli lähettää meidän läheisille kortti, jossa on ultrakuva pienestä Nappulasta. Lopputulos ei lopulta ollutkaan niin kiva, joten päätin, että kortit lähtevät vain isovanhemmille. Muille tein ihan kivasti onnistuneet pop-up kortit. Innostuksissani tein niitä yli tarpeen, mutta äiti pelasti ja lähetti ylimääräiset omille tutuilleen :)

Syötävän hyvään koristeeseen sain idean selatessani instagramia. Siellä vastaan tuli karkkikuusi. Se olikin pakko tehdä heti, joten alkoi armoton styroksi kartion metsästys. Myllyn askarteluliikkeissä sellaista ei ollut, joten iski pieni epätoivo. Sitten kävin Muovitukussa ja meinasin kiljua onnesta, kun yhtäkkiä jalkojen juuressa könötti suuri pahvilaatikollinen styroksi kartioita. Tarttuipa sieltä paljon muutakin mukaan.

Ostin mm. kultaisen spraymaalin, joka on tarkoitettu askarteluun sekä perus kukkaruukkuja. Spraymaalasin kartion ja ruukun, jotta ne näyttäisivät kivammilta, eikä valkoinen kartio niin loistaisi konvehtien välistä.

Ensimmäinen kuusi jonka tein, jäi meille. Siinä oli J:n lempisuklaata ja se toimi hyvänä harjoituskappaleena. Kaksi muuta kulkeutui J:n äidille sekä mun kummeille.

Kartio on siis 21cm korkea ja siihen meni muutamaa konvehtia lukuunottamatta kaksi konvehtirasiaa. Kuusen latvaan etsin pientä tähteä, mutta lahjaruusuke on kyllä ihan yhtä kivannäköinen. Konvehdit kiinnitin kartioon kuumaliimalla.

Mulla ei valitettavasti ole yhdestäkään luomuksestani kuvaa, mutta esimerkiksi muiden upeita karkkikuusia löytyy ihan googlettamalla. Sieltä löytyy myös paremmat ohjeet, mikäli haluat itsellesi tai tuttavallesi sellaisen joskus tehdä. Toki kartion sijaan voi käyttää jotain muuta muotoa, jolloin voit tehdä konvehdeista esimerkiksi kranssin.


Askarteluteema jatkuu, kun saan itsestäni sen verran irti, että kouluhommat alkaa maistua :)

ENSIMMÄISEN POSTAUKSEN MAANANTAI

Moikka ja tervetuloa mun blogiin! Kuten jo varmaan sivupalkista luitte, täällä kirjoittelee 23-vuotias nainen, mutta voisin kertoa itsestäni hieman enemmän. Kirjoitin blogia jo edellisestä raskaudesta, mutta se on valitettavasti kadonnut johonkin bittiavaruuteen, vaikka kuinka yritin silloin postauksia tallentaa.

Olen siis 3-vuotiaan tytön äiti. Olivia on edellisestä suhteestani, joka oli alusta asti tuomittu päättymään todella huonosti. Roikuin löysässä hirressä liian pitkään ja kärsin sen vaikutuksista yhä. Yksikään suhde ei ole ongelmaton ja välillä on vaikeampia aikoja, joten niin se menee auttamatta minulla ja uudella ihanalla miehelläni, J:llä.

Olen onnellinen J:n kanssa enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä. Me ollaan molemmat temperamenttisia ja kiihdytään nollasta sataan sekunnissa, joten taisteluilta on mahdoton välttyä. Mutta kun rauha on laskeutunut välillemme, nukkumaan mennessä nauretaan vanhaa riitaa ja todetaan kerta toisensa jälkeen kuinka hölmöjä me ollaan. Riitoja muistellaan samalla tavalla, kuin jotain todella hauskaa muistoa. Yhdessä ollaan niin hyvien kuin huonojenkin aikojen jälkeen. Kovasti ollaan naimisiinkin menossa, mutta siitä sitten myöhemmin.

★ ★ ★

Olivia on pikkuäiti, joka alkaa kovasti muistuttaa murrosikäistä. Äidille näytetään kieltä kun ei huvittaisi siivota eikä äiti anna asian olla. Housuissa ei saa olla naruja tai muuten alkaa tavarat lennellä. Kaikkea pitäisi tehdä yhtäaikaa ja hermot menee jos haalari ei menekään vaivatta nuken päälle. Pieni energiapakkaus rakastaa ulkona leikkimistä ja kaikkea vauhdikasta, kuten omatekemiä temppuratoja, J:n päällä kiipeilyä, hippaa ja yleisesti päätöntä juoksemista. Olivia on hulluna nukkeleikkeihin ja kulkeekin joka paikkaan oman vauvansa kanssa. Tämän vuoksi myös äidin masussa oleva vauva on ilman epäilyksiä "Olivian vauva". Ihaninta meidän kolmen elämässä on se, että voisi hyvin kuvitella Olivian olevan J:n tytär. Molemmilta löytyy omat hetkensä, jolloin seinät tuntuu kaatuvan päälle. Joko turhautumisen tai mahdottoman ylivilkkauden vuoksi. Yhtäläisyyksiä on todella paljon ja siksi ehkä Olivia pitääkin niin kovasti isäpuolestaan, joka on ehdottomasti tytön paras ystävä.

Minä sen sijaan olen lähes vuodepotilas. Viikkoja tällä hetkellä ensimmäisen ultran mukaan on kasassa 18+2. Kuten Oliviasta, niin tästäkin pienokaisesta poden todella voimakasta huimausta. Ruoanlaitto minun osalta on ihan minimissä, kun hellan äärellä ei paria minuuttia kauempaa pysty seisomaan. Lähihoitajaopinnot keskeytyivät toistamiseen, mutta mikä kiire minulla olisi. Äitiysloman jälkeen suoritettavaa on seitsemän kuukautta, niin eipä tuo minua niin harmita. Varsinkaan, kun jatkosuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki.

Mitä voitte sitten minulta ja blogilta odottaa? Olen huumorintajuinen ja rakastan nauramista. Olen todella eläinrakas ja olenkin ties minkälaista jyrsijää elämäni aikana omistanut. Nykyään meidän perhettä vauhdittaa kahdeksan kuukauden ikäinen Ruotsista meille kulkeutunut chinchilla-poika Martti (Olivialle kiitos mainiosta nimestä). Koirakuumekin vaivaa, mutta siihen palataan vasta, kun ollaan ensin hetki eletty kahden lapsen kanssa. Ylianalysoin asioita ja rakastan kaikenlaisten asioiden syvällistä pohdintaa. Meren rannalla löhöily tähtitaivasta tuijottaen on yksi lempipuuhistani.

Leipominen ja käsityöt ovat myös lähellä sydäntäni ja toivonkin pian olevani taas siinä kunnossa, että voin leipoa pakkasen täyteen korvapuusteja tai ilmoittaa äidille, että huomenna olisi juustokakkua tarjolla. Olen myös fanaattinen lätkäfani. Olen pari kautta pelannut itse harrasteliigaa ja kunhan synnytyksen jälkeen uskallan, aion jälleen astua kaukaloon. Unirytmi on mukavasti NHL:n kannalta sekaisin. Voi öisin löhötä sohvalla ja katsoa, kun isot pojat pelaa :D

★ ★ ★

Pyrin kirjoittamaan blogia niin usein, kuin mahdollista. Toivon, että päiviini sisältyy edes sen verran tapahtumia, että voin teille kirjoittaa monipuolisesti. Otan toki teidän ehdotuksia ihan alusta asti vastaan! Mitä te haluaisitte tietää? Mistä kirjoitan enemmän ja mistä vähemmän? Vaikka aloitin blogin kirjoituksen lähinnä omaksi iloksi ja ajanvietteeksi, niin haluan ottaa teidät lukijat huomioon. Haluaisin kovasti saada tästä blogista tavan kommunikoida teidän kanssa, saada keskustelua aikaiseksi ja kuulla myös teidän tarinoita! Minulle saa tulla kertomaan vaikka omat kuulumiset tai linkittää oman blogin kommenttiboksiin, niin käyn vilkaisemassa ja kommentoimassa takaisin.

TERVETULOA MUKAAN!