24. huhtikuuta 2016

HUHTIKUU LÄHENEE LOPPUAAN

Jälleen ollaan viikko lähempänä laskettua aikaa. Vaikka virallisestihan raskausviikko vaihtuu tiistaina eikä sunnuntailla ole tällä hetkellä mun elämässä sen suurempaa merkitystä, kuin millään muullakaan päivällä. Arkipäivät ei eroa viikonlopusta mitenkään. Mun elämään kuuluu tällä hetkellä löhöily ja yksittäisten menojen odottelu enemmän ja vähemmän innolla.

Tänään oli suunnitteilla jotain kivaa ja Olivia tulikin sen vuoksi kaksi tuntia etuajassa isältään kotiin. Pikainen vaatteiden vaihto ja kohti J:n kummipojan 5-vuotissyntymäpäiviä! Synttärisankari oli innoissaan meidän viemästä suuresta pikkuautojen kuljetusrekasta. Parin tunnin päästä rekka osasi jo lentää ja Olivian kanssa juostiin ympäri yläkertaa karkuun, kun rekka ampui meitä kohti. On niin ihanaa nähdä, miten pienestä lapset iloitsee. Ja kuinka hyvä mielikuvitus lapsilla on!

Olivia tulee joka kerta paremmin juttuun perheen vähän alle 3-vuotiaan tytön kanssa. Tytöillä on monta yhteistä mielenkiinnon kohdetta, kuten kotileikki, kirjojen lukeminen muille sekä palapelit. Molemmat ovat hyvin määrätietoisia, joten sanomista tulee puolin ja toisin. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia, ettei toinen ole ihan vietävissä vaan molemmat osaavat pitää puolensa leikissä.

Mulla oli koko vierailun ajan enimmäkseen hyvä olla. Viime aikoina huimaus on väistynyt lähes kokonaan, mutta riesana on kipeät supistukset sekä tunne siitä, että joku repisi mun jalkoja irti. Nyt on pari yötä ollut ihan hilkulla, että soitanko synnärille vai en, sillä panadolin voimalla on pitänyt mennä nukkumaan. Alaselkä, nivuset ja alavatsa särkee inhottavasti ja asennon vaihtaminen on tuskaisaa. Mutta lopulta olen vain nukahtanut, sillä olen lähes koko viikon ollut todella väsynyt huolimatta siitä, kuinka pitkään olen nukkunut.

Juhlien jälkeen Olivia kömpi sohvalle J:n kainaloon katsomaan lastenohjelmaa, joka osoittautui vähän jännäksi. Ruoaksi tyttö pyysi puuroa ja söikin sitä koko lautasellisen. Sen jälkeen ehdittiin vielä leipomaan mokkapaloja (tai Olivian sanoin nokkapaloja), joita tyttö tosin saa maistaa vasta huomenna, sillä uniaika koitti ennen kuin ne olivat valmiit tulemaan uunista ulos.



Ensi viikoksi ei näillä näkymin ole muuta ohjelmaa, kuin neuvola-ajan varaaminen heti huomenna. Onnistuin joka päivä tällä viikolla unohtamaan sen ja totta kai se muistui mieleen juuri, kun neuvolan soittoaika oli päättynyt.

Viikon päästä ollaankin jo toukokuun puolella ja Nappula on tervetullut maailmaan minä päivänä tahansa. Yksiön vuokrasopimus päättyy viimeinen päivä toukokuuta ja toivon, että poika ei kapinoi ja päätä jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

20. huhtikuuta 2016

ÄITIYSPOLILLA

Eilen käytiin J:n kanssa äitiyspolilla. Odotin käyntiä innolla ja tuntui, että se päivä ei koita koskaan, mutta niin vain sekin on jo takanapäin. Maanantai-iltana muistiin palautui käynti samaisella poliklinikalla, kun odotin Oliviaa. Ultraava lääkäri oli todella töykeä ja selvästi vittuuntunut. En uskaltanut kysyä mitään vauvaan liittyvää tai kommentoida mitään, mitä kyseinen henkilö suustaan päästi. Käynnistä jäi todella paha maku suuhun ja pelkäsin lääkärin olevan samanlainen tälläkin kertaa.

Ensin pyörittiin vartti etsimässä parkkipaikkaa, jonka jälkeen odotettiin aulassa toinen vartti, että päästäisiin edes ilmoittautumaan. Otsalla valui jo tuskan hiki ja ilman meikkiä olisin luultavasti näyttänyt elävältä kuolleelta, kun olo alkoi mennä huonommaksi joka minuutilla. Ilmoittautumisluukulla oli harjoittelija, jolla (ihan ymmärrettävästi) meni tolkuttoman kauan tietojen kysymisessä ja jäi tarratkin saamatta. Mitä ne sitten ikinä onkaan...

Kun lopulta päästiin perille, ehdittiin hengähtää odotusaulassa vain muutama sekunti. Sen jälkeen kaikki pelot töykeästä lääkäristä katosivat, sillä sekä hoitaja että lääkäri olivat aivan ihania. En ehtinyt jännittää hetkeäkään ja oli ihan luontevaa jutella ja naureskella heidän kanssa. Vauvalla oli kaikki hyvin, kasvaa keskikäyrällä ja painoarvio tällä kertaa 2690g. Kohdunkaulan tilanne tutkittiin mun pyynnöstä, ja olihan siellä muutosta tapahtunut kahden viikon aikana. Pituus lyhentynyt 3,1cm -> 1,5cm ja lääkärin sanoin vauva on "jo hyvin lähtökuopissa".


Käynnin päätteeksi istuttiin reilu 20 minuuttia sydänkäyrillä. En tiedä kuinka ääniä eristäviä ne pienet kopit on, mutta olipahan viereisessä huoneessa olleella pariskunnalla hauskaa kuunnellessaan mun ja J:n juttuja. Tai vaihtoehtoisesti he miettivät, miten tuollaiselle sekopääparille suodaan lapsi kasvatettavaksi. Käyriltä meidät päästettiin kotiin ilman lisäkäyntejä polille, sillä lääkärin mukaan kaikki on mennyt niin hyvin. Kilpirauhasarvot tulee kontrolloida vielä kerran, mutta muuten neuvolakäynnit riittää.

Kipeitä supistuksia on taas parin päivän ajan tullut enemmän sekä eilisestä aamusta asti ajoittaista todella voimakasta menkkapoltetta alavatsalla ja nivusissa. Nyt ne on jo sitä luokkaa, että olen joutunut turvautumaan panadoliin. Oliviasta ei mitään tällaista ollut ja ensimmäiset kipeähköt supistukset koin vasta viikolla 37+. Silloin olin varma, että vauva syntyy vasta paljon lasketun ajan jälkeen, kun mitkään merkit ei synnytyksen lähestymiseen viitanneet. Toisin kävi ja tyttö putkahti maailmaan viikolla 40+3. Nyt kun olen jo parin viikon ajan ollut varma, että tämä tapaus ei masussa pysy laskettuun aikaan asti, mennään varmasti kesäkuun puolelle niin että rytisee. Olisi jopa surkuhupaisaa, jos poika odottelisi Olivian syntymäpäivään asti (16.6.).

16. huhtikuuta 2016

FLUNSSA SE RANTAUTUI MEILLEKIN

Hyvää lauantaipäivää täältä hiljaiselon keskeltä! En ole melkein kahteen viikkoon edes avannut tietokonetta ja viimeinen viikko on ollut enemmän synnytyksen käynnistymisen odottamista, kuin seuraavan postauksen ajattelua.

Viikko sitten lauantaina puoli kolmen aikaan päivällä alkoi kipeät epäsäännölliset supistukset ja alavatsalla oli jatkuvasti todella voimakas paineen tunne. Supistukset jatkuivat epäsäännöllisinä 11 tuntia, kunnes sain nukuttua. Vähän ennen puolta yötä kumpikaan ei enää pystynyt keskittymään Täydellisten naisten jaksoihin, joten pakattiin loput tavarat sairaalakassiin. Mä en ollut niinkään vakuuttunut siitä, että nyt pitäisi johonkin lähteä, mutta J:n hermot ei pysyneet enää kasassa. Ja sitä olikin yllättävän hauskaa seurata, kun toinen paniikissa selaa keskusteluja oireista, joita muilla on ollut synnytyksen käynnistyttyä. Ehkä mun on sitten h-hetkellä helpompi pysyä rauhallisena ja rentona, kun toinen hermoilee munkin puolesta ja keskityn enemmän J:n google hakuihin, kuin itse kipuun :D

Nyt supistuksia tulee enää muutama päivässä, mutta kaikki on edelleen kipeitä. Pari kertaa ehdin jo soittaa äitiyspolille, jonne lähden vasta jos tuntuu samalta, kuin lauantaina.

Neuvolassakin ollaan jo ehditty käymään, kun torstaina oli kontrollikäynti sf-mitan vuoksi. Nyt mitta oli 31cm ja taas mennään tasaisesti omaa käyrää pitkin. Vauva alkoi kovasti taas jumppaamaan, kun kuunneltiin sydänääniä ja terkkari tunnusteli pienokaisen päätä. Pieni on yhä raivotarjonnassa ja sykkeet 150+. Nyt voi jo luottaa siihen, ettei pieni lähde mahassa kääntymään, kun alkaa tila loppumaan. 

Tiistaina meillä on aika äitiyspolille, jossa ultrataan. Mulla on siis kilpirauhasen liikatoiminta, jonka vuoksi tuo on jo toinen ylimääräinen ultra. Ja ilmeisesti tulen nyt viimeisillä viikoilla käymään muutaman kerran äitiyspolilla kontrollissa, vaikka kaikki olisi hyvin. Viimeisin ultra oli reilu viikko sitten, jolloin saatiin painoarvioksi 2090g. Kaikki oli hyvin ja pieni kasvaa tasaisesti.



Laskettuun aikaan on jäljellä 45 päivää. Olo alkaa olla ristiriitainen, sillä haluaisin jo niin kovasti saada pienen poikani syliini, mutta toisaalta haluan vielä nauttia tästä tilanteesta, kun on vain minä, J ja Olivia.

Ja juuri kun pääsin hehkuttamasta äidilleni, etten ole koko odotusaikana ollut kertaakaan kipeä (joka on mulle kunnon saavutus, sillä normaalisti sairastan jonkinasteisen flunssan ainakin kerran kahdessa kuussa), niin sain J:ltä flunssan. Moni raskausoire loppui, kun sain valuvan nenän, kipeän kurkun, jatkuvan kuumuuden ja aivastukset piristämään tätä loppuviikkoa. Ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää +11,5 astetta, mutta me ollaan täällä sisällä kaikki verhot kiinni. Kovasti tekisi mieli lähteä kiertämään kirppiksiä tai edes käydä mun vanhempien luona, mutta ehkä sairastan tämän hirvityksen ihan kiltisti ensin pois.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

4. huhtikuuta 2016

MITÄ? MIKSI? MISSÄ?

Viimeaikoina on tullut paljon kirjoituksia kyselyiästä vastaan. Olivialla se alkoi noin kaksi vuotta sitten ja se tuntuu pahenevan jatkuvasti. Kaikesta kysytään, siis ihan kaikesta, jopa sellaisista asioista jotka on myös Olivialle itsestäänselvyyksiä. Tyttö voi esimerkiksi ihan vain kyselyn vuoksi osoittaa banaania ja kysyä mikä tämä on?

Tietyssä kohtaa päivästä alan olla täysin loppu kysymyksiin. Henkäisen syvään, jolloin vastaaminen kestää liian pitkään. Silloin Olivia näkee tilaisuutensa tulleen, jolloin koittaa aika lisäkysymysten; äiti, miksi? äiti.. ÄITI MIKSI!?

Kirjoitin vajaan päivän kysymykset ylös ja halusin ne myös teidän iloksi julkaista. En lopulta jaksanut kaikkia kirjoittaa, joten niitä puuttuu välistä ja lopusta. Kirjaamisen lopetin vähän viiden jälkeen, kun ruvettiin syömään päivällistä.

Leikkii legoilla.
Mikä tää on? *näyttää legopalikkaa*
Mikä tää on? *näyttää legoauton yläosaa*
Mitä tässä on? *näyttää legoa*
Mikä äiti sinne lensi? *heitin legopalikan takaisin laatikkoon*
Miten sinä osasit heittää sen noin?
Mitä kuvia nää on? *näyttää legoa*
Onko tämä auton alapuoli? *näyttää legoauton alaosaa*
Onko tämä alusta? *näyttää legoa*
Olenks mää äiti hyvä kaivamaan pikkulegoja?

Näkee blogikirjoituksessa kuvia itsestään.
Saanks mä kattoo noita kuvia?
Aukeeks toi kuva? Entä toi?
Onks siel alempana lisää kuvia?
Onks siel viel lisää kuvia?
Miks oot ottanu vaan noi kuvat?
Mikset oo ottanu niitä kaikkia kuvia?

Minne sä äiti laitoit sen pelattavan, mitä pitää pelata?
Missä?
Mikset sää äiti pelaa?
Miks sä et yhtää pelaa? Mikset?
Saanks mä pelata J:n kaa?
Miksen mä saa kiivetä?

Voidaanko tänään pestä keittiö?
Miten minun kello voi olla kello?
Onko mentävä viidellä sinne nukkumaan?
No mitä sitten viidellä tehdää? Ollaa hereillä vai?

Laitetaan pyykkejä kuivumaan.
Onko se vauvan sukka?
Kenen housut ne on?
Onko nämä J:n housut?
Onko tämä minun sukka?
Onko ne minun housut?
Miksi sun selkä sattuu? Mistä se on tullu?
Saanko minäkin laittaa?
Voidaanko laittaa kynsilakkaa?
Voinko leikkiä J:n kanssa?

Mistä mä olen saanu tän pelin?
Onko tämä myyrä?
Mitä sinä katsot?
Miks sanoit äiti au au?

Voidaanko mekin mennä kesällä vauvan kanssa huvipuistoon?
Voiko vauvan sit laittaa isoon liukumäkeen? Miksei?
Miksi isot tytöt voi mennä isoon liukumäkeen?
Voiko sen sitten laittaa karuselliin? Miksei?

Saanko leipää? Miksen?
Miksi sanoit au au?

Mikset äiti syö maksalaatikkoa?
Miks sä otit äiti jogurttii?

Katsoo kun J selaa Facebookia.
Mikä toi on?
Mitä toi tekee?
Miks toi on tollanen?

Laitan välipalaa.
Mitä äiti tähän tulee?
Mitä tohon toiseen äiti tulee?
Miks laitat kaks?

Miks sä äiti nauroit?
Miks sul ei äiti oo yhtää sellasta? *En koskaan saanut vastausta, että mitä "sellasta"*

Äiti kenelle sä soitit?
Miks J soitti?
Miten se soitti?

Olenks mää äiti hassu?
Mikä sen tytön nimi oli ku oli siellä mis me oltiin J:n ja äitin kanssa?
Kusielläolisetyttöjasilläolivalkosethousutjapinkkipaitajasielolisetyttövauvajasitmäleikkisinsentytönkanssaniimikäsentytönnimion? *Tää selostus tuli oikeasti tätä tahtia*


Unohtamatta sitä, että myös J:llä on vaihteleva kyselyikä. Välillä hän haluaa tietää kaikesta kaiken ja kysyy paljon miksi -kysymyksiä. Tai sitten joudun toistamaan asiani moneen kertaan, kun herralla ei vain ole kuulo päällä. Tämä on tätä äidin rentoa elämää.