Jälleen ollaan viikko lähempänä laskettua aikaa. Vaikka virallisestihan raskausviikko vaihtuu tiistaina eikä sunnuntailla ole tällä hetkellä mun elämässä sen suurempaa merkitystä, kuin millään muullakaan päivällä. Arkipäivät ei eroa viikonlopusta mitenkään. Mun elämään kuuluu tällä hetkellä löhöily ja yksittäisten menojen odottelu enemmän ja vähemmän innolla.
Tänään oli suunnitteilla jotain kivaa ja Olivia tulikin sen vuoksi kaksi tuntia etuajassa isältään kotiin. Pikainen vaatteiden vaihto ja kohti J:n kummipojan 5-vuotissyntymäpäiviä! Synttärisankari oli innoissaan meidän viemästä suuresta pikkuautojen kuljetusrekasta. Parin tunnin päästä rekka osasi jo lentää ja Olivian kanssa juostiin ympäri yläkertaa karkuun, kun rekka ampui meitä kohti. On niin ihanaa nähdä, miten pienestä lapset iloitsee. Ja kuinka hyvä mielikuvitus lapsilla on!
Olivia tulee joka kerta paremmin juttuun perheen vähän alle 3-vuotiaan tytön kanssa. Tytöillä on monta yhteistä mielenkiinnon kohdetta, kuten kotileikki, kirjojen lukeminen muille sekä palapelit. Molemmat ovat hyvin määrätietoisia, joten sanomista tulee puolin ja toisin. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia, ettei toinen ole ihan vietävissä vaan molemmat osaavat pitää puolensa leikissä.
Mulla oli koko vierailun ajan enimmäkseen hyvä olla. Viime aikoina huimaus on väistynyt lähes kokonaan, mutta riesana on kipeät supistukset sekä tunne siitä, että joku repisi mun jalkoja irti. Nyt on pari yötä ollut ihan hilkulla, että soitanko synnärille vai en, sillä panadolin voimalla on pitänyt mennä nukkumaan. Alaselkä, nivuset ja alavatsa särkee inhottavasti ja asennon vaihtaminen on tuskaisaa. Mutta lopulta olen vain nukahtanut, sillä olen lähes koko viikon ollut todella väsynyt huolimatta siitä, kuinka pitkään olen nukkunut.
Juhlien jälkeen Olivia kömpi sohvalle J:n kainaloon katsomaan lastenohjelmaa, joka osoittautui vähän jännäksi. Ruoaksi tyttö pyysi puuroa ja söikin sitä koko lautasellisen. Sen jälkeen ehdittiin vielä leipomaan mokkapaloja (tai Olivian sanoin nokkapaloja), joita tyttö tosin saa maistaa vasta huomenna, sillä uniaika koitti ennen kuin ne olivat valmiit tulemaan uunista ulos.
Ensi viikoksi ei näillä näkymin ole muuta ohjelmaa, kuin neuvola-ajan varaaminen heti huomenna. Onnistuin joka päivä tällä viikolla unohtamaan sen ja totta kai se muistui mieleen juuri, kun neuvolan soittoaika oli päättynyt.
Viikon päästä ollaankin jo toukokuun puolella ja Nappula on tervetullut maailmaan minä päivänä tahansa. Yksiön vuokrasopimus päättyy viimeinen päivä toukokuuta ja toivon, että poika ei kapinoi ja päätä jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti