KELTAINEN TOUKOKUU

Tasan 30 päivää laskettuun aikaan ja sinisellä tussilla ympyröity päivä näkyy jo seinäkalenterissa. Nyt ei enää odoteta toukokuuta vaan eletään päivä kerrallaan kohti sitä viimeistä päivää.

Vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä eikä sitä lähdetä enää estelemään, mikäli hän päättää yksiöstään poistua. En ole synnytystä ajatellut sen enempää, kuin että se koittaa viimeistään kuuden viikon päästä. Tavalla tai toisella. Ainoa toive tällä hetkellä on, että en ole enää kesäkuussa raskaana.

Vuorokauden aikana maha tipahti

Mutta miten meni vappu? Ihan niin kuin mikä tahansa muukin viikonloppu. Perjantaina Olivian päiväkodissa oli vappujuhlat. Viime vuonna Olivia ei halunnut pukeutua, mutta nyt hän oli innoissaan ballerina-asusta, tiarasta ja taikasauvasta. Sukkahousut ei meinanneet kelvata, sillä Annina Ballerinallakaan ei kuulemma sukkahousuja ole.

Tyttö, josta on mahdoton saada normaalia kuvaa :D

Iltapäivällä sain vihdoin siivottua ja järkättyä Olivian huoneen uuteen uskoon. Nyt on paremmat mahdollisuudet siihen, että Olivia ei sotke sitä silmänräpäyksessä. Illalla fiilikset oli maassa, mutta sain siivottua keittiön ja vaihdettua lakanat.

En osannut odottaa, että vappu toisi mukanaan niin suuria tunteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että en ole osa mitään suurta ja yhteistä. Istuin kotona ja mietin, kuinka hauskaa olisi olla kavereiden kanssa ulkona. Jo pelkästään tuon yhden illan takia on helppo sanoa, että tämä raskaus on paljon vaikeampi kuin viimeksi. Aika tuntuu pidemmältä, kun ympäri vuorokauden joku paikka sattuu. Eikä väsymys auta asiaan. Nukun taas paljon huonommin ja alle 12 tunnin yöunet ei meinaa riittää.

Lauantaina nukuttiin J:n kanssa pitkään ja käytiin kääntymässä keskustassa. Silloin siellä ei vielä ollut paljoa porukkaa, mutta pari tuntia sen jälkeen Facebook täyttyi torilta otetuista kuvista, joissa vappukansaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Aurinko paistoi ja auton lämpömittari näytti lukua +16. Sillä hetkellä taas harmitti.

Käytiin mun porukoilla, jonka jälkeen haettiin J:n äiti juna-asemalta ja vietiin kotiin. Myöhemmin illalla käytiin abc:lla ja paluumatkalla mulla oli niin hauskaa, että meinasi happi loppua. Muistelin nimittäin mun ja J:n vanhoja riitoja, jotka kaikesta päätellen on olleet todella tarpeellisia ja fiksuja. 

Yöllä ei meinannut uni tulla, jonka seurauksena nukuin tänään kahteen asti. Mitään suunnitelmia ei vielä toistaiseksi ole, mutta kovasti tekisi mieli pakkailla sairaalakassia tai tehdä ristiäiskutsuja, mutta kaikki tähän mennessä tehtävä tuntuu olevan tehty. Kassista puuttuu vain jokapäiväisessä käytössä olevat tavarat ja ristiäiskutsuja ei voi tehdä enempää ennen, kuin päivä on tiedossa.

Toukokuu alkoi ihanan aurinkoisesti ja luvassa on paljon lämpimiä päiviä, joten toivottavasti pian päästään ulkoilemaan yksi pieni ihme rattaissa.

Viettäkää kiva sunnuntai!