4. huhtikuuta 2016

MITÄ? MIKSI? MISSÄ?

Viimeaikoina on tullut paljon kirjoituksia kyselyiästä vastaan. Olivialla se alkoi noin kaksi vuotta sitten ja se tuntuu pahenevan jatkuvasti. Kaikesta kysytään, siis ihan kaikesta, jopa sellaisista asioista jotka on myös Olivialle itsestäänselvyyksiä. Tyttö voi esimerkiksi ihan vain kyselyn vuoksi osoittaa banaania ja kysyä mikä tämä on?

Tietyssä kohtaa päivästä alan olla täysin loppu kysymyksiin. Henkäisen syvään, jolloin vastaaminen kestää liian pitkään. Silloin Olivia näkee tilaisuutensa tulleen, jolloin koittaa aika lisäkysymysten; äiti, miksi? äiti.. ÄITI MIKSI!?

Kirjoitin vajaan päivän kysymykset ylös ja halusin ne myös teidän iloksi julkaista. En lopulta jaksanut kaikkia kirjoittaa, joten niitä puuttuu välistä ja lopusta. Kirjaamisen lopetin vähän viiden jälkeen, kun ruvettiin syömään päivällistä.

Leikkii legoilla.
Mikä tää on? *näyttää legopalikkaa*
Mikä tää on? *näyttää legoauton yläosaa*
Mitä tässä on? *näyttää legoa*
Mikä äiti sinne lensi? *heitin legopalikan takaisin laatikkoon*
Miten sinä osasit heittää sen noin?
Mitä kuvia nää on? *näyttää legoa*
Onko tämä auton alapuoli? *näyttää legoauton alaosaa*
Onko tämä alusta? *näyttää legoa*
Olenks mää äiti hyvä kaivamaan pikkulegoja?

Näkee blogikirjoituksessa kuvia itsestään.
Saanks mä kattoo noita kuvia?
Aukeeks toi kuva? Entä toi?
Onks siel alempana lisää kuvia?
Onks siel viel lisää kuvia?
Miks oot ottanu vaan noi kuvat?
Mikset oo ottanu niitä kaikkia kuvia?

Minne sä äiti laitoit sen pelattavan, mitä pitää pelata?
Missä?
Mikset sää äiti pelaa?
Miks sä et yhtää pelaa? Mikset?
Saanks mä pelata J:n kaa?
Miksen mä saa kiivetä?

Voidaanko tänään pestä keittiö?
Miten minun kello voi olla kello?
Onko mentävä viidellä sinne nukkumaan?
No mitä sitten viidellä tehdää? Ollaa hereillä vai?

Laitetaan pyykkejä kuivumaan.
Onko se vauvan sukka?
Kenen housut ne on?
Onko nämä J:n housut?
Onko tämä minun sukka?
Onko ne minun housut?
Miksi sun selkä sattuu? Mistä se on tullu?
Saanko minäkin laittaa?
Voidaanko laittaa kynsilakkaa?
Voinko leikkiä J:n kanssa?

Mistä mä olen saanu tän pelin?
Onko tämä myyrä?
Mitä sinä katsot?
Miks sanoit äiti au au?

Voidaanko mekin mennä kesällä vauvan kanssa huvipuistoon?
Voiko vauvan sit laittaa isoon liukumäkeen? Miksei?
Miksi isot tytöt voi mennä isoon liukumäkeen?
Voiko sen sitten laittaa karuselliin? Miksei?

Saanko leipää? Miksen?
Miksi sanoit au au?

Mikset äiti syö maksalaatikkoa?
Miks sä otit äiti jogurttii?

Katsoo kun J selaa Facebookia.
Mikä toi on?
Mitä toi tekee?
Miks toi on tollanen?

Laitan välipalaa.
Mitä äiti tähän tulee?
Mitä tohon toiseen äiti tulee?
Miks laitat kaks?

Miks sä äiti nauroit?
Miks sul ei äiti oo yhtää sellasta? *En koskaan saanut vastausta, että mitä "sellasta"*

Äiti kenelle sä soitit?
Miks J soitti?
Miten se soitti?

Olenks mää äiti hassu?
Mikä sen tytön nimi oli ku oli siellä mis me oltiin J:n ja äitin kanssa?
Kusielläolisetyttöjasilläolivalkosethousutjapinkkipaitajasielolisetyttövauvajasitmäleikkisinsentytönkanssaniimikäsentytönnimion? *Tää selostus tuli oikeasti tätä tahtia*


Unohtamatta sitä, että myös J:llä on vaihteleva kyselyikä. Välillä hän haluaa tietää kaikesta kaiken ja kysyy paljon miksi -kysymyksiä. Tai sitten joudun toistamaan asiani moneen kertaan, kun herralla ei vain ole kuulo päällä. Tämä on tätä äidin rentoa elämää.

2 kommenttia:

  1. hihhih voihan kyselyikä! Kaikessa karmeudessaan se on kuitenkin niin hellyyttävää kun pienellä on jatkuvasti jotain mielen päällä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo kysymykset jälkeenpäin naurattaa, mutta voi luoja että ne voi ottaa sillä hetkellä päähän, kun vastaat jo kymmenenteen kysymykseen peräjälkeen ja mitä pidemmälle päästään, niin sitä vähemmän järkeä niissä kysymyksissä on :D

      Poista