16. huhtikuuta 2016

FLUNSSA SE RANTAUTUI MEILLEKIN

Hyvää lauantaipäivää täältä hiljaiselon keskeltä! En ole melkein kahteen viikkoon edes avannut tietokonetta ja viimeinen viikko on ollut enemmän synnytyksen käynnistymisen odottamista, kuin seuraavan postauksen ajattelua.

Viikko sitten lauantaina puoli kolmen aikaan päivällä alkoi kipeät epäsäännölliset supistukset ja alavatsalla oli jatkuvasti todella voimakas paineen tunne. Supistukset jatkuivat epäsäännöllisinä 11 tuntia, kunnes sain nukuttua. Vähän ennen puolta yötä kumpikaan ei enää pystynyt keskittymään Täydellisten naisten jaksoihin, joten pakattiin loput tavarat sairaalakassiin. Mä en ollut niinkään vakuuttunut siitä, että nyt pitäisi johonkin lähteä, mutta J:n hermot ei pysyneet enää kasassa. Ja sitä olikin yllättävän hauskaa seurata, kun toinen paniikissa selaa keskusteluja oireista, joita muilla on ollut synnytyksen käynnistyttyä. Ehkä mun on sitten h-hetkellä helpompi pysyä rauhallisena ja rentona, kun toinen hermoilee munkin puolesta ja keskityn enemmän J:n google hakuihin, kuin itse kipuun :D

Nyt supistuksia tulee enää muutama päivässä, mutta kaikki on edelleen kipeitä. Pari kertaa ehdin jo soittaa äitiyspolille, jonne lähden vasta jos tuntuu samalta, kuin lauantaina.

Neuvolassakin ollaan jo ehditty käymään, kun torstaina oli kontrollikäynti sf-mitan vuoksi. Nyt mitta oli 31cm ja taas mennään tasaisesti omaa käyrää pitkin. Vauva alkoi kovasti taas jumppaamaan, kun kuunneltiin sydänääniä ja terkkari tunnusteli pienokaisen päätä. Pieni on yhä raivotarjonnassa ja sykkeet 150+. Nyt voi jo luottaa siihen, ettei pieni lähde mahassa kääntymään, kun alkaa tila loppumaan. 

Tiistaina meillä on aika äitiyspolille, jossa ultrataan. Mulla on siis kilpirauhasen liikatoiminta, jonka vuoksi tuo on jo toinen ylimääräinen ultra. Ja ilmeisesti tulen nyt viimeisillä viikoilla käymään muutaman kerran äitiyspolilla kontrollissa, vaikka kaikki olisi hyvin. Viimeisin ultra oli reilu viikko sitten, jolloin saatiin painoarvioksi 2090g. Kaikki oli hyvin ja pieni kasvaa tasaisesti.



Laskettuun aikaan on jäljellä 45 päivää. Olo alkaa olla ristiriitainen, sillä haluaisin jo niin kovasti saada pienen poikani syliini, mutta toisaalta haluan vielä nauttia tästä tilanteesta, kun on vain minä, J ja Olivia.

Ja juuri kun pääsin hehkuttamasta äidilleni, etten ole koko odotusaikana ollut kertaakaan kipeä (joka on mulle kunnon saavutus, sillä normaalisti sairastan jonkinasteisen flunssan ainakin kerran kahdessa kuussa), niin sain J:ltä flunssan. Moni raskausoire loppui, kun sain valuvan nenän, kipeän kurkun, jatkuvan kuumuuden ja aivastukset piristämään tätä loppuviikkoa. Ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää +11,5 astetta, mutta me ollaan täällä sisällä kaikki verhot kiinni. Kovasti tekisi mieli lähteä kiertämään kirppiksiä tai edes käydä mun vanhempien luona, mutta ehkä sairastan tämän hirvityksen ihan kiltisti ensin pois.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti