23. helmikuuta 2016

26+0

Sikiö alkaa reagoida kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon

Tänään tuli jälleen yksi viikko lisää ja oirelistaan voi samalla kirjata yhden oireen lisää. Vielä olisi se 14 viikkoa odottamista mikäli kaikki menee hyvin, joten en halua edes ajatella kuinka tukala olo mulla loppuraskaudessa on.

Luin yhdeltä keskustelupalstalta mun vanhoja kuulumisia, joissa kerron tuntemuksia Oliviaa odottaessa. Viikolla 37 valittelin tukalaa oloa ja öisin ilmenevää hengenahdistusta. Siinä vaiheessa oli ruvennut tulemaan kivuttomia supistuksia, jotka jatkui kivuttomina seuraavat kaksi viikkoa. Vähän naurahdin, sillä nuo ja moni moni muu vaiva kiusaa mua jo nyt. Osa supistuksista on kipeitä ja tällä hetkellä suurin osa päivästä menee makuuasennossa, joko heikotuksen tai erilaisten kipujen vuoksi. Päivisin riivaa myös tolkuton väsymys, joka katoaa sopivasti illaksi. Ja sitähän ei helpota se, että joudun makaamaan sohvalla, sillä istuminen yhtään pidempään kuin pakollista on tukalaa ja kivuliasta. Kylki vihoittelee, tuntuu että kaikki sisuskalut on liiskattu ja happi kulkee juuri ja juuri.


Voisi kuvitella, että toista lasta odottaessa olisi varmempi oireiden suhteen ja luottaisi siihen, että kaikki on hyvin. Mulla se on toisinpäin. Oliviaa odottaessa soitin kerran äitiyspolille enkä muista kirjanneeni mieltä askarruttavia asioita ylös neuvolaa varten. En käynyt yhtäkään ylimääräistä kertaa neuvolassa, sillä oli itsestäänselvää että kaikki on hyvin ja lapsi on terve. 

Nyt ravaan neuvolassa yhtenään, kyselen käynnin päätteeksi kaikenmaailman kivuista ja varmistan, että kaikki on varmasti kunnossa ja tuntemukset normaaleja raskauteen kuuluvia. Kivut jää mieleen ja jää vaivaamaan. Jokainen supistus huolettaa ja olo on jo nyt kärsimättömämpi, kuin silloin vajaa neljä vuotta sitten, kun laskettuun aikaan oli jäljellä alle kaksi viikkoa.

Olivian puolesta tämä harmittaa kaikkein eniten. Hän kun ei voi millään ymmärtää, miksi äiti ei nouse sohvalta just nyt ja miksi äiti ei jaksa enää leikkiä hippaa. Äitin masua pitää varoa eikä äiti enää pysty iltaisin löhöämään vieressä kun iltasatu on luettu. Kun vain saisi toisen ymmärtämään minkälainen olo äitillä on, kun sanotaan että masu sattuu. Sitten hän silittää masua ja kysyy, että huomasiko pikkuveli sen, kun hän kiltisti silitti 

2 kommenttia:

  1. Noi kivut ja suoistukset on kyllä sellasia jotka vie kaiken ilon ja laittaa väsyneeksi.. Ja ihana Olivia, kun silittelee ja höpisee tommosia ihania juttuja ♡ Mietin et mites ois joku vähän hitaampi temponen puuhaaminen? Esim muistipelit tai pelit yleensäkin, askartelu, tyttö saisi vaikka sormiväreillä maalaa sun masun? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kun vihdoin olis inspiraatiota tehdä jotain, niin ei välttämättä pystykään :/ On hän kyllä aika kultanen, nyt kun on alkanut ymmärtää että siellä masussa tosiaan on pieni vauva :) Ollaan välillä tehty niin, että mä makaan sohvalla ja Olivia istuu lattialla tai tuolilla vieressä ja pelataan korttia :D Nyt ollaan pari päivää maalailtu vesi- ja sormiväreillä, ja Olivia tykkää kauheesti mut onhan se aina ihan eri juttu tollaselle Duracell-pupulle juosta pitkin seiniä :D Toi oli kyllä ihan hirmu söpö idea, että Olivia maalais mun masun! :D<3 Pakko kokeilla joku päivä :)

      Poista