31. maaliskuuta 2016

ISYYDEN TUNNUSTAMINEN

Eilen oli neuvola, jossa samalla tehtiin isyyden tunnustaminen sekä yhteishuoltosopimus. Isyyden tunnustaminen neuvolassa on mun mielestä aivan loistava uudistus, joka on siis vasta tämän vuoden alussa astunut voimaan. Ennen piti lapsen syntymän jälkeen varata aika omalle lastenvalvojalle, jossa käytiin allekirjoittamassa paperit. Nyt homma hoitui neuvolakäynnin yhteydessä ja oli ohi nopeasti. Kerrattiin vähän mitä isyyden tunnustaminen kaiken kaikkiaan tarkoittaa ja millaisia velvollisuuksia ja oikeuksia se J:lle tuo.

Yhteishuoltosopimuksen suhteen olin todella epäröivä. Ei sillä, ettenkö olisi varma että sen meille haluan, vaan se jo pelkkänä sanana saa pienen ahdistuksen päälle. Johtuen pelkästään Olivian isän kanssa tehdystä vastaavasta sopimuksesta ja kaikesta siitä tuskasta, joka sitä päätöstä on seurannut. En epäile hetkeäkään, etteikö yhteishuoltajuus minun ja J:n kohdalla tulisi toimimaan ja tiedän, että J ei ikinä tekisi tahallaan mun elämästä vaikeampaa hyväksikäyttäen yhteishuoltajuutta, mutta en silti halua asiaa sen enempää ajatella.

Muuten neuvolassa juteltiin mun voinnista ja synnytyksestä, jota J odottaa jännityksellä. Hoitaja tulosti J:lle paperin, jossa kerrotaan isän roolista synnytyksessä ja kertoi mitä yleensä äidit toivovat isien tekevän. Mulle riittää se, että J on paikalla eikä ota kuuleviin korviinsa jos hänelle tiuskaisen jotain ilkeää eikä juuri sillä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa pyytää anteeksi. Toivon häneltä myös hieman enemmän ymmärrystä, kuin Olivian isältä. En halua kuulla, kuinka hänen selkänsä sattuu, kun joutuu nukkumaan säkkituolilla samalla kun mä yritän edes hetkeksi löytää asentoa, jossa ei tee mieli vetää ranteita auki, kun tuntuu että koko alavartalo olisi tulessa.

Varattiin samalla mulle synnytystapa-arvio ja juuri sillä hetkellä kaikki se innokkuus, jolla olin kyseistä käyntiä odottanut, katosi. Mietin vain sitä, kuinka inhottavaa lantionmittaus on enkä haluaisi enää mennä koko käynnille. Siihen tosin on aikaa vielä kuukausi.

Vauva loikoili vielä onneksi pää alaspäin ja alkoi heti riehua, kun hoitaja alkoi mitata masua. Sf-mitta oli sama, kuin kolme viikkoa sitten neuvolalääkärissä mitattu, joten mulle varattiin sen vuoksi kontrolliaika kahden viikon päähän. Hoitaja epäili, että lääkäri on mitannut hieman ronskimmalla kädellä (jota ne tuntuu aina tekevän), mutta halusi silti varmistaa että vauva varmasti kasvaa. Sykkeet oli +145 ja liikkeet ++. 


Tänään on tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan ja olen jo ehtinyt silittämään Beben pienimmät vaatteet, laittanut ne hyllyyn, jonka päältä löytyy vauvan rasvat, hiusharja, kosteuspyyheet, kynsisakset yms, laittanut pinnasänkyyn reunapehmusteen sekä lakanan ja alkanut pakata sairaalakassia. Haluan niin kovasti tehdä paljon vauvaan liittyviä asioita, mutta en kuitenkaan halua vielä kaikkea laittaa valmiiksi, sillä se pari viimeistä viikkoa ennen laskettua aikaa oli ainakin Olivian suhteen juuri se, kun vain odotin ja näpersin kaikkea pientä valmiiksi vauvalle. Ostoslistalla on enää amme ja lämpömittari, mutta nekin on jo valmiiksi valikoitu.

Huomenna alkaa jo huhtikuu! Ihanaa ja keväistä huhtikuun alkua siis kaikille :)

2 kommenttia:

  1. Toi isyyden tunnustaminen neuvolas on kyllä paras keksintö ikinä! Jotenki se lastenvalvojalle meno oli nii kuumottavaa ja kaikki ne kyselyt isälle että oletko varma että olet lapsen isä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Vaikka ilmeisesti aika paljon jakaa mielipiteitä ristiäisten takia. Meillä ei oo mitään kiirettä sen suhteen, niin kyllä mielummin allekirjoitan paperit tutun työntekijän läsnäollessa :) Muistan kanssa noi kyselyt. Lastenvalvoja oli jotenkin tosi tympeä ja tuli vähän paha mieli, kun hän moneen kertaan varmisteli, että ollaanko nyt ihan varmoja että halutaan paperit allekirjoittaa

      Poista