Jälleen on yksi viikko takana ja viikonloppu laiskoteltu. Vaikka ei mun viikonloput eroa mitenkään arkipäivistä enää. Lukuunottamatta sitä, että J on todennäköisemmin kotona koko päivän.
Sen jälkeen, kun hankittiin auto, ollaan aina välillä käyty ajelemassa ilman mitään erityistä päämäärää. Ollaan käyty kiertämässä paikkakuntia, joissa ei olla koskaan käyty ja vain kulutettu aikaa. Lauantaina lähdettiin kohti Kemiönsaarta ja meitä jaksaa aina naurattaa ne keskustat, joiden läpi ajetaan. Sillä ne on niin pieniä, että niiden läpi kävelisi parissa minuutissa. Tosin multa se veisi tällä hetkellä lähemmäs tunnin. Vaikka mä olen pieneltä paikkakunnalta alunperin, niin on se silti hauskaa, miten pientä aluetta voi kutsua keskustaksi.
Eilen sunnuntaina käytiin hakemassa Olivia, joka oli viettänyt taas viikonlopun isänsä luona. Siitä mentiin suoraan mun vanhemmille syömään. Olivia aloitti heti kotileikin, johon saatiin kaikki osallistua. J:n vauva oli mun vanha Nalle Puh pehmo, mulla oli kaikkein pienin vauva, jonka silmäripset pelottaa mua ja Olivialla taas oli mun vanha nukke. Puettiin meidän vauvat ja hyssyteltiin niitä sylissä. Se on nykyään Olivian lempileikki.
Tänään Olivialla on päiväkotipäivä ja huomenna onkin ylimääräinen käynti neuvolassa. Olin jutellut Olivian ja tämän isän tilanteesta ennen joulua mun neuvolalääkärin kanssa ja perjantaina lääkäri käynnin päätteeksi kyseli mikä tilanne nyt on. Kerroin huolenaiheistani, mm. Olivian huonosta syömisestä ja siitä, ettei hän saa kunnon ruokaa isänsä luona. Päätettiin sitten varata aika kasvukontrolliin, jossa toivottavasti saan mielenrauhan Olivian painon suhteen. Huomenna punnittua painoa verrataan sitten kolmen kuukauden päästä olevaan 4-vuotis neuvolassa punnittuun, jolloin nähdään kuinka paino todellisuudessa kehittyy.
Perjantaina tosiaan oli mun virallinen neuvolalääkäri. Olen paljon viimeaikoina lukenut, kuinka kylmiä lääkärit ovat odottavia äitejä kohtaan ja kuinka nopeasti käynti on ohi. Mulle kokemus oli kuitenkin positiivinen. Lääkäri oli tosiaan ennestään tuttu ja pystyttiin hyvin juttelemaan vähän pidemmältäkin aikaväliltä mun voinnista. Keskityttiin paljon tämän hetken kipuihin ja niiden syihin, sekä keinoihin joilla voisi kipuja helpottaa. Lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen, joka ei ollut muuttunut kuukauden takaisesta mitenkään. Eli tähän mennessä vaivanneet supistukset eivät ole saaneet mitään merkittävää aikaiseksi :) Käynti kesti vajaan tunnin eikä tuntunut missään vaiheessa siltä, että lääkärillä olisi kiire johonkin.
Huomenna ajattelin tehdä postauksen Olivian kanssa. Saa nähdä kuinka paljon tyttö ideasta innostuu, mutta yritän parhaani! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti