20+0

Raskaus on tänään virallisesti neuvolan mukaan puolessa välissä. Mä elän kuitenkin ihan eri päivissä ja oletan lasketun olevan jo 28.5. Viikon päästä on rakenneultra, jossa toivon lasketun ajan tarkentuvan, jotta pääsen tästä arvailusta :D

Aika tuntuu menevän todella hitaasti, mutta nyt kun miettii sitä hetkeä, kun ne kaksi viivaa piirtyi tikulle, tuntuu kuin se olisi ollut juuri äsken. Sitä hetkeä oli odotettu kuuden kierron verran, enkä meinannut uskoa sitä todeksi. Ensimmäiset pari kuukautta menikin siinä pelossa, että jotain pahaa tapahtuu ja joka kerran kaupassa käydessä teki mieli ostaa uusi testi. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Ensimmäisen testin tein tiistai-iltana, sillä en malttanut odottaa aamuun. Tein testin ja J koputteli vessan oveen malttamattomana. Avasin oven ja odotimme tulosta hiljaisuudessa. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä toinenkin viiva alkoi näkyä melkein heti. Vilkaisin testiä ja sanoin sen olevan positiivinen.

Ensireaktio oli todella sekava. Itkin. Aluksi en tiennyt itkenkö pettymyksestä vai ilosta. Lopulta olin niin onnellinen, että itkin sitä kuinka saatoin luulla olevani pettynyt tulokseen. Istuin lattialle ja aloin hermostuneena siivoamaan yhtä hyllyn laatikoista. J seisoi hiljaa mun takana.

Nousin hetkeksi ylös vilkaistakseni testiä toistamiseen ja sanoin uudestaan "positiivinen se on". J silmäili testin ohjetta ja ymmärsi vihdoin itsekin, että meille on tulossa vauva. Muisti katkeaa siihen.

Vaikka tulos oli jo illalla selvä plussa, oli mun pakko varmistaa tilanne aamulla. Tein digin, joka ei aluksi näyttänyt mitään ja paniikissa kädet täristen kastoin purkkiin toisen testin. Itkua nieleskellen odotin vastausta, joka lopulta oli se sama selvä plussa.

★ ★ ★

Nyytti

josta myöhemmin tuli Olivia

12.9.2011 Viimeiset kuukautiset

19.10. Positiivinen raskaustesti

09.11. Ensimmäinen neuvola (rv 8+1)

28.11. Ensimmäinen ultra. Pituus päästä peppuun 49,9mm.

21.12. Neuvola

05.01.2012 Neuvola

26.01. Tunsin ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet

01.02. Rakenneultra

21.02. Neuvola

29.03. Neuvola

12.04. Neuvola

17.04. Pelkopolilla. Ultrattiin; painoarvio 1600g.

18.04. Neuvola

21.-23.04. Äitiyspolilla vuodelevossa

25.04. Neuvola

09.05. Neuvola

21.05. Neuvola

24.05. Pelkopolilla. Ultrattiin; painoarvio 2850g.

31.05. Neuvola

07.06. Neuvola

13.06. Neuvola

15.06. Synnytys alkoi supistuksilla klo 13. TYKSiin saavuttiin klo 17

16.06. Terve tyttö syntyi pistein 9/9/9 klo 09:12 ♥

Neuvolan mukainen laskettu aika Olivialle oli 19.6. Se muutettiin jo nt-ultran jälkeen 13. päivään. Rakenneultrassa laskettu oli todennäköisimmin 16. päivä, mutta sitä ei mihinkään enää muutettu. Joten Olivia syntyi viikoilla 40+3, vaikka mä tykkään ajatella, että Olivia saapui maailmaan juuri silloin kun pitikin.

Nappula

24.08.2015 Viimeiset kuukautiset

22.09. (ja 23.09) Positiivinen raskaustesti

15.10. Ensimmäinen neuvola

18.11. Ensimmäinen ultra. Pituus päästä peppuun 62mm.

08.12. Neuvola

21.12. Tunsin ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet

22.12. Neuvolassa sydänäänet

29.12. Neuvolassa sydänäänet

05.01. Neuvolassa sydänäänet

11.01. J tunsi vauvan potkut ensimmäistä kertaa

Sydänääniä kävin kuuntelemassa rauhoittaakseni mieltäni. Nyt kun liikkeet tuntuu selvästi joka päivä, niin en enää koe tarpeelliseksi käydä tarkistamassa, että vauva elää. Saan kuitenkin purkaa tuntoja sillä käynnillä, joten päätettiin että käyn vielä kerran ennen seuraavaa varsinaista neuvolakäyntiä.

★ ★ ★

Lasten syntymäpäivillä tulee olemaan väliä vain kaksi viikkoa. Päästään helpommalla, kun voidaan järjestää yhdet synttärit. Tai niin me ainakin kovasti suunnitellaan. Ikäeroa on se karvan vajaa neljä vuotta, niin tiedä sitten miten minäite -isosisko suhtautuu huomion jakamiseen.

Oireita kun vertailee, niin yhteinen tekijä on huimaus. Molempia odottaessa huimaus alkoi aika pian plussan jälkeen. Oliviaa odottaessa se helpotti jo ennen puoltaväliä, mutta palasi taas kolmannessa kolmanneksessa ja jatkui lähes synnytykseen asti. Tällä kertaa huimaus jatkuu yhä eikä loppua näy.

Mielitekoja Oliviaa odottaessa oli kaikki herkut (varsinkin kermakakut), nyt taas kaikki suolainen ja hapan. Karkit ei uppoa ja pelkkä ajatus kermakakusta kuvottaa. Ruokavalio on jo mielitekojen vuoksi paljon terveellisempi kuin viimeksi, niin vielä on toivoa, ettei paino nouse tällä kertaa sitä 18 kiloa.

Pahoinvointia ei oikeastaan kummassakaan ole ollut. Oliviasta oli voimakasta närästystä ja Olivia oli kova hikkaamaan. Tällä kertaa ei ole kumpaakaan esiintynyt. Viimeksi vietin raskausviikolla 33 kaksi yötä munuaisessa olleen laajentuman vuoksi äitiyspolilla. Oireina oli pikkuhiljaa paheneva kipu oikean kyljen yläosassa, mikä aluksi tuli vain pitkään istuessa. Lopulta voimakas kipu ei helpottanut edes maatessa, joten lähdin tutkittavaksi. Samankaltaista kipua on välillä tälläkin kertaa ja pelkään, että diagnoosi tulee myöhemmin olemaan sama.

Ensimmäiset potkut tunsin kolmisen viikkoa ennen kuin viimeksi ja tämä pieni on paljon pidempi kuin isosiskonsa.

Kunpa toinen 20 viikkoa menisi yhtä nopeasti.