19. tammikuuta 2016

TIISTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Tai niin kaikki aina sanoo...

Aamu alkoi vaikeasti, kun Olivialla osoittautui olemaan känkkäränkkäpäivä. Tyttö ei yhtäkkiä osannutkaan pukea ulkovaatteita ja kaikki tehtiin toisin, kuin äiti tai J sanoi. Lähdettiin ultraan vartti myöhemmin, kuin oltiin suunniteltu, mutta ehdittiin onneksi juuri sopivasti odotushuoneeseen leikkimään hetkeksi ennen kuin meidät kutsuttiin tutkimushuoneeseen.

Ultraava hoitaja oli aivan ihana ja käynnistä jäi todella hyvä mieli. Siinä missä elämäni aikana tehdyt viisi ultratutkimusta on tehty mahdollisimmat nopeasti käyttäen sanoja, joita en ymmärrä, tämä hoitaja käytti 45 minuuttia aikaa tutkiessaan sikiön päästä varpaisiin kolme kertaa. Ensimmäinen kerta mentiin järjestelmällisesti päälaelta pieniin varpaisiin ja matkan varrella hoitaja selitti tarkkaan mitä ruudussa näkyy, mitä hän sillä hetkellä katsoo, mistä ja miksi mitat otetaan sekä oliko kaikki kunnossa. Välillä kuvakulmaa vaihdettaessa hoitaja kysyi, ollaanko vielä kärryillä missä mennään. Moneen kertaan hän näytti pienet luut ja kertoi, mikä aivoissa näkyvä valkoinen viiva on. Hän kertoi mistä suunnasta vauvaa katsotaan ja kertoi vauvan olleen reipas opetellessaan juomaan lapsivettä. Hoitaja puhui rauhallisesti ja naureskeli välillä Olivian juttuja. Sitten hän tutkaili Nappulan jalkoja aikansa ja yritti ottaa niistä kuvaa meille muistoksi "koska ne on niin söpöt" :)  Nappula on perätilassa, joten hoitaja rauhoitteli, että hän kääntyy kyllä eikä tarvitse siitä huolehtia.

Jo ennen tutkimuksen aloittamista J uteli onko mahdollista nähdä vauvan sukupuoli. Kun kaikki mittaukset oli suoritettu ja vauva katsottu vielä kerran päästä varpaisiin käyden läpi mitä missäkin kohtaa oli, hoitaja vielä varmisti, että halutaan tietää sukupuoli. Nappula istuskeli niin mukavasti omassa pienessä kolossaan, ettei hoitaja meinannut päästä katsomaan pepun puolelle ollenkaan. Tässä vaiheessa mulle sanottiin Oliviaa odottaessa, ettei vauva halua sukupuoltaan näyttää, kiitos ja hei. Mutta tämä ihana hoitaja näki asian eteen vaivaa! Hän heilutteli vatsaa, jotta Nappula nostaisi peppuaan hieman, ja pyysi minua jopa kääntymään kyljelleni, jos pieni heppu hieman siirtyisi. Lopulta minun maatessani kyljellään, hoitaja pääsi tutkailemaan pienen vauvamme jalkojen väliin. Hetki siinä ruutua tuijotettiin ja tultiin kaikki siihen tulokseen, että poika se siellä on. Hoitaja vielä naureskeli, että he eivät korvaa mitään, mikäli lopulta syntyykin tyttö :D

Ultran tiedoissa laskettu aika on 28.5., mutta sitä ei lähdetty mihinkään muuttamaan, joten se pysyy neuvolan määrittämässä toukokuun viimeisessä. Mitat saavat kuulemma heittää kahdellakin viikolla toisistaan, mutta Nappulan mitat vastasivat viikkoja 21+0 - 21+3. Nappula, meidän poika, kasvaa tasaisesti ja hienosti ♥ Viikkoja tänään siis 21+0 ja pienen pojan painoarvio 419g.


Matka ultrasta jatkui kauppaan; apteekin kautta ruokaostoksille. Samalla poikkesimme kahdessa vaateliikkeessä hipelöimässä poikien vaatteita. Kotiin mentiin vain syömään ja nukkumaan. Kun vihdoin jaksettiin koko porukalla nousta ylös, lähdettiin kirppikselle. Vaatehulluus räjähti heti ja löydettiin mahdottoman söpöjä vaatteita. Mun lemppareita on ehdottomasti poikien Muumi vaatteet!


J oli innoissaan löytämästään hupparista ja kauluspaidasta, sekä mustista Adidaksen lökäreistä, sillä hänellä on samanlaiset :D

Koko päivä oli mennyt Olivian kanssa tappelemiseen ja kiukkupäivän kruunasivat Olivian kaksi inhokkiasiaa; kynsien leikkuu ja suihku. Kynsiä leikatessa tytön huuto kuului varmasti ulos asti ja suihku oli tällä kertaa niin pikainen, että ei kauheasti ehditty taistella. Iltapalan jälkeen löhöttiin hetki sohvalla ja sovittiin, että seuraavana vapaapäivänä ei kiukutella vaan keskitytään tekemään jotain tosi kivaa.

Kyllä tyttö sentään säihkyvän kauniit kynnet ja koristetyynyksi tarkoitetun pehmopossun pään kirppikseltä sai. Onneksi lapset osaavat iloita pienistäkin asioista.


Huomenna Olivia menee taas päiväkotiin ja me lähdetään J:n kanssa mun vanhempien luo aikaisin aamulla. Myöhemmin päivällä on mun toinen käynti psykiatrian polilla ja illalla pääsen pitkästä aikaa katsomaan lätkää :)

4 kommenttia:

  1. Onnea hurjasti pojasta<3
    Eli samoilla linjoilla mennään tässäkin asiassa :D Jännää vertailla millasta oli odottaa tyttöä ja nyt poikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) totta! Mulla vaan on edelleen kovin epätodellinen olo ja mietin koko ajan, että kumpi siellä mahassa oikein on, kun en osaa jotenkaan sopeutua siihen, että tulee poika kun yli kolme vuotta hypistellyt kaupoissa kaikkea pinkkiä :D

      Poista
  2. Onnea Pojasta tai ainaskin sen lupauksesta :) <3

    VastaaPoista