24. toukokuuta 2016

MIETTEITÄ SYNNYTYKSESTÄ

Nyt ollaan päästy jo raskausviikolle 39. Tasan viikko laskettuun aikaan ja toivo hiipuu päivä päivältä, että vauvalla olisi mikään tarve tulla ulos ennen kesäkuuta. Synnytys kuitenkin lähestyy auttamatta, oli siihen sitten kolme päivää tai kolme viikkoa. Kovasti jo odotan sitä hetkeä, kun vihdoin saa lähteä synnärille sillä fiiliksellä, että nyt tämä syntyy! Mutta sen enempää en ole asiaa miettinyt ja aina kipeän supistuksen tullen alkaa pieni pelko hiipiä takaraivosta.

Pyrinkin olemaan ajattelematta synnytystä yhtään sen enempää, kuin on pakko. Kipuun osaan suhtautua tällä kertaa eri tavalla, sillä tiedän mitä ja minkälaista se on. Ja kun olen ollut tätä raskautta kurkkuani myöden täynnä (nykyään kiehuu jo yli) jo niin monta viikkoa, että ei muu auta kuin olla onnellinen siitä että sattuu. Sillä ei tämä muuten tule päätökseen.

Vaikka Olivian synnytys meni hyvin, en osaa olettaa että kaikki menisi hyvin tälläkin kertaa. Pahinta oli juuri ne kivut, mutta tiedän että mahdollisuudet kaikkeen muuhunkin on olemassa. Oli paljon helpompaa olla onnellisen tietämätön kaikesta siitä, mitä synnytyksen aikana voi tapahtua. Tällä kertaa en kokenut, että pelkopolista olisi apua, sillä nyt mä tiedän mitä synnytys on. Tiedän millaisia synnytystapoja on, mitä erilaisia kivunlievityksiä voi saada ja missä eri asennoissa voi synnyttää. Tiedän miten homma etenee, tiedän millaista se kipu on ja tiedän miltä synnytyssaleissa näyttää. Viimeksi mulla oli vain omat mielikuvat ja pelko tuntemattomasta.

Toivoisin, että tämä synnytys menee suurinpiirtein samalla kaavalla, kuin viimeksi. Alkaa synnytys sitten lapsivesien menolla tai kipeillä supistuksilla, haluan olla kotona mahdollisimman pitkään. Viimeksi kipeitä supistuksia oli ehtinyt tulla neljän tunnin ajan 3-6min välein, kun ensimmäistä kertaa lähdettiin synnärille. Siellä todettiin, että homma ei ole edennyt vielä niin pitkälle että mun tarvitsisi sinne jäädä. Sen mahdollisuuden toki sain, mutta halusin lähteä kotiin hakemaan vauhtia. Kotona ehdin olla alle minuutin, kun tuli jo niin kipeä supistus että koin parhaaksi lähteä heti takaisin. Synnärillä kävelin käytävää edestakaisin, jonka jälkeen menin puoleksi tunniksi lämpimään suihkuun. Tällä kertaa haluaisin käydä suihkussa kotona ja lähteä synnärille vasta sen jälkeen, kun se ei enää auta.

Suihkun jälkeen kävelin lyhyen käytävänpätkän kerran päästä päähän, jonka jälkeen siirryttiin saliin. Ilokaasusta en kokenut saavani erityistä apua, mutta haluaisin kokeilla sitä silti tälläkin kertaa. Epiduraalin sain kätilön ehdotuksesta. Kyllähän sen laitto sattui, mutta ei se hetken kipu selässä ollut kummoinen lisä supistuskipuihin, jotka helpottivat epin vaikutuksen alettua huomattavasti.

Toivon paljon tukea kätilöiltä, mutta haluan myös omaa rauhaa J:n kanssa. Viimeksi kätilö kävi välillä kysymässä kuulumisia ja tarkastamassa kohdunsuun tilanteen. Hän myös tuli nopeasti paikalle hälytyskelloa soittaessani, vaikka sillä hetkellä odotus tuntui ikuisuudelta. Aina kun tapahtui jotain uutta, purskahdin itkuun ja soitin kelloa paniikissa. Ihan limatulpan irtoamisesta vessassa (jossa hoitaja oli mukana) aina lapsivesien menoon salin sängyllä. Kätilö vaan hihitti vieressä, että ei vesien menoa tarvitse itkeä. Se rauhoitti mieltä, sillä tiesin ylireagoivani. Kätilöiden osallistuminen synnytykseen oli viimeksi juuri sellaista, kuin nytkin haluaisin. Tarpeeksi kuulumisten kyselyä ja tarpeeksi omaa tilaa. Toki välillä olisin toivonut, että joku istuu vierellä ja juttelee niitä näitä. Olivian isää kun ei tuntunut sillä(kään) hetkellä kiinnostavan yhtään miltä minusta tuntuu.

Synnytyksen jälkeen toivoisin, että saisin omassa rauhassa vauvan kanssa valmistautua imetykseen. Ainut moitittava asia kätilöissä oli se, että munt lähestulkoon pakotettiin imettämään. Sen ja mun asenteen vuoksi imetys ei meinannutkaan onnistua koko sairaalassaoloaikana.

Tahtoisin päästä kotiin mahdollisimman pian. En haluaisi viettää sairaalassa yhtä yötä enempää. Toki kotiinlähtöön suhtaudun turvallisin mielin vasta, kun on todettu että vauvalla ja mulla on kaikki hyvin.

Loppujen lopuksi synnytystä on mun mielestä turha suunnitella kovinkaan yksityiskohtaisesti, sillä kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Varsinkaan synnytys. En voi tietää, kuinka nopeasti tämä vauva syntyy. Ehdinkö kotona suihkuun vai mennäänkö kaasu pohjassa suoraan synnytyssaliin? Sen tiedän, että kohdunkaulan puudutetta tai pudendaalipuudutetta en aio ottaa. Epiduraali (ja spinaalipuudutus) on ainut, jonka laiton ajatteleminen ei pistä oksettamaan. Inhoan piikkejä enkä halua sellaista lähellekään jalkoväliäni.

Toivon paljon tulevalta synnytykseltä ja tiedän, että yksi tai kaikki toivomani asiat eivät tule täyttymään. Luotan TYKSin henkilökuntaan täysin ja tiedän saavani heiltä kaiken mitä tarvitsen. Mun tulee vain keskittyä itseeni ja yrittää luottaa siihen, että kaikki menee hyvin ja että mä selviän tulevasta koitoksesta.

Mitä sitten tuleva isi on mieltä tulevasta? Pari kertaa olen hänet pelästyttänyt kipeillä säännöllisillä supistuksilla. Ensimmäisellä kerralla raukka pakkasi paniikissa viimeisiä tavaroita sairaalakassiin ja toisella kerralla oli edessä uneton yö. Ehkä mun on helpompi selvitä synnytyskivusta, kun keskityn rauhoittelemaan hermostunutta isi-ihmistä?

J:llä ei ennestään ole mitään kokemusta tai sen suurempaa tietoa synnytyksestä. Asiaan suhtautuminen onkin sen mukaista. Miehen on helppo odottaa tapahtumaa rauhallisin mielin, mutta kukaan ei tiedä kuinka hän h-hetkellä käyttäytyy. Tilannetta onkin lähes mahdotonta kuvitella ennen kuin sen on kerran kokenut. Ensimmäinen asia joka nousee esille joka kerta synnytyksestä jutellessa, on J:n pelko siitä, että hän jännityksen vuoksi möläyttää jotain "hauskaa", josta mä saattaisin suuttua.

Itse tapahtumalta J ei paljoa toivo. Ensimmäiset asiat, jotka miehelle tulevat mieleen on mahdollisimman hyvä tuoli hänelle sekä tuki henkilökunnalta, mikäli hän panikoi liikaa. Mies toivoo, että kaikki menee hyvin ja että vauva olisi "edes suht terve" :)


5 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti sinne viimeisiin hetkiin raskaana ja lähestyvään synnytykseen.<3

    VastaaPoista
  2. Mä jo ihan jännityksellä odotan. Onnea ja voimia synnytykseen<3

    VastaaPoista
  3. Olen sun blogissa eka kertaa, mutta onnea kaikkeen tulevaan.
    Osallistuppas kastehelmi arvontaan mun blogissa.
    Hyvää lauantai iltaa sulle.

    VastaaPoista