29. maaliskuuta 2016

TAMPEREELLA

Pääsiäisen pyhät oli ja meni ja jälleen alkoi uusi raskausviikko. Kalenterissa lukee tapahtumia aika lailla viikon välein ja mun elämä pyörii edelleen vain niiden ympärillä. Tällä hetkellä odotan huomista neuvolaa ja ensi viikolla olevaa ultraa. Haluan kuulla labrakokeiden tulokset ja varmistua ultrassa, että vauva kehittyy normaalisti mun perussairaudesta huolimatta jonka takia ylimääräinen ultra on. Haluaisin myös kuulla mikä vauvan painoarvio on. Onko luvassa iso poika vai voinko rauhoittua sen suhteen, ettei tarvitse puuskuttaa neljä kiloista ukkelia ulos.

Toinen asia, jota odotan on synnytystapa-arvio. En tiedä miksi odotan sitä niin innolla, sillä inhoan siellä tehtävää lantionmittausta. En tiedä tehdäänkö se joka kerta ihan rutiinisti, mutta mulle tehtiin kun odotin Oliviaa, kun epäiltiin että mun lantio on liian ahdas. Neuvolakorttiin merkittiinkin teksti "lantio ahdas" eikä mua kovinkaan paljon silloin ensisynnyttäjänä lohduttanut, kun hoitaja tokaisi "jos pää mahtuu syntymään, niin kyllä se vartalokin mahtuu". Siinä sitten pari viikkoa pyörittelin mielessäni kaikenmaailman kauhuskenaarioita murtuneesta lantiosta ja hätäsektioista. Kaikken pahinta oli, kun kyseinen tokaisu muistui mieleen synnytyksessä, kun sain luvan ponnistaa.


Sunnuntaina koitti pitkään odottamani reissu Tampereelle, kun mentiin moikkaamaan J:n sukulaisia. Kyseessä oli heille perinteeksi muodostuneet syntymäpäivänyyttärit jo edesmenneen J:n mummun kunniaksi. Leivoin sinne juustokakun, josta otin ihan liikaa stressiä. Juuri silloin, kun sen näkee joku muukin kuin mun vanhemmat, siitä tuli ihan hirveän näköinen. Mutta moni sitä uskalsi maistaa eikä siitä lopulta jäänyt paljon mitään jäljelle. Joten ilmeisesti maku oli parempi, kuin ulkonäkö!

J oli taas neljän tytön kiipeilytelineenä ja Olivia sai leikkiä samanikäisen tytön kanssa, mutta juoksi kuitenkin suurimman osan ajasta pienen koiran perässä. Nyt yksi jääkarhupehmo on nimetty kyseisen koiran mukaan.

Vaikka olin edeltävänä yönä nukkunut puolitoista tuntia ja syönyt sinä päivänä todella huonosti, mun olo oli koko reissun yllättävän hyvä. Yhdessä vaiheessa alkoi heikottaa, mutta se helpotti kun kävin haukkaamassa raitista ilmaa ja syötiin kaikkea sokeripitoista. Ulkona olikin aivan ihana kevätsää. Tuuli ei haitannut, sillä aurinko paistoi ja mittari näytti +7 astetta. Kunpa vain pystyisin ulkoilemaan enemmän!

Eilen pitikin soittaa synnärille, sillä lauantaina tiputin muutaman tipan verta ja sen jälkeen lähes kaikki supistukset ovat olleet kipeitä. Sen lisäksi on alkanut tulla menkkamaista jomotusta, joka säteilee alaselkään ja reisiin. Sain ohjeeksi ottaa rennosti ja mikäli levossakin supistelee, täytyy lähteä näytille. Ohjeista huolimatta mun oli pakko siivota kotona, mistä lonkat ei tykänneet taas yhtään. Loppupäivä meneekin sitten suurimmaksi osaksi sohvalla maatessa.

31+0

Kovasti tekisi jo mieli askarrella ristiäiskutsuja, vaikka itse tapahtumaan on aikaa vielä nelisen kuukautta. Yritän kehitellä jatkuvasti itselleni jotain pientä tekemistä, jotta aika kuluisi nopeammin.

Aurinkoista tiistaita kaikille!

2 kommenttia:

  1. todella typerää ja vastuutonta provosoida supistuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole yllättynyt, että tällainen kommentti tulee anonyymisti. Kuten varmasti tekstistä huomasit, niin siivoilu ei aiheuttanut supistuksia vaan lonkkakipua, jota mulle tulee jo pelkästään nukkumisesta :) Osaan kyllä lopettaa touhuamisen välittömästi, jos alkaa supistella. Ja tosiaan synnäriltä saatu ohje oli "ota rennosti", eikä "älä tee mitään". Jos en olisi maininnut mitään synnärille soitosta, niin tuskin olisi sunkaan peppua kutittanut mun kodin siivoaminen. Vauvalla on kaikki hyvin ja se on pääasia :)

      Poista