3. syyskuuta 2016

SOKERITON SYYSKUU: PÄIVÄ 3

Vaikka tiesin, että suurin osa mun ruokavaliosta koostuu jostain sokeripitoisesta, en tiennyt että tilanne ihan näin paha on. Ruokavalio tosiaan meni remonttiin enkä tiedä enää mitä söisin.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on oikeasti nälkä, melkein koko ajan. Illalla nukkumaan mennessä ei olekaan ähky ja pään sisällä kiroaminen, kun maha taas pömpöttää, vaan mulla on nälkä. Aamulla heikottaa jo niin paljon, että koko kroppa tärisee eikä puurolautanen meinaa pysyä käsissä.

Kun päivällä tulee se pikkunälkä, tai kun vain tekee mieli syödä jotain, en voikaan enää syödä maustettua jogurttia tai karkkia. Pitää ihan oikeasti keskittyä ja miettiä mitä syön, etten retkahda herkkuihin.

Totaalikieltäytyminen esim. karkeista ei mulle kuitenkaan sovi. Ei tästä täysin sokeritonta syyskuuta tule. Tajusin sen eilen, kun puuroa keittäessäni napsin sipsejä, koska teki niin paljon mieli jotain hyvää. Muutaman sipsin jälkeen pistin pussin syrjään eikä mieli tehnyt enää muuta, kuin sitä puuroa. Jos kiellän itseltäni ihan kaikki herkut koko kuukauden ajaksi, ennemmin tai myöhemmin koittaa se päivä, kun ostan kaupasta karkkia, suklaata ja keksejä ja syön kerralla ne kaikki. Mulle sopii paremmin rajoittaminen.

Heti kun kiellän itseltäni jotain, sitä alkaa tehdä entistä enemmän mieli. En ole varmaan koskaan himoinnut keksejä, mutta nyt voisin tehdä melkein mitä vain jos saisin paketillisen suklaakeksejä.

Tänään söin aamupalaksi pikapuuroa sokeroimattomalla mehukeitolla ja ruisleivän juustolla. Jos söisin niin kuin ennen, olisin syönyt jogurtin ja hetken päästä roikkuisin taas jääkaapin ovessa etsimässä lisää syötävää.

Otin torstai aamuna kuvan vaa'an lukemasta ja olin jo julkaisemassa sitä tänne, mutta en vain kehtaa. Ehkä sitten, kun lukema on sellainen, jonka voin itse hyväksyä. Olen pitänyt mun painon salassa kaikilta, jopa neuvolassa. Jälkitarkastuksessa oli mulle tuntematon hoitaja vastassa, joka pakotti munt vaa'alle. Tähän mennessä ketään ei ole mua sille pakottanut, paitsi minä itse. Aiemmin hoitaja, jota myöskään en ollut ennen nähnyt, tiesi että olin oman terveydenhoitajani kanssa sopinut, ettei mun tarvitse mennä vaa'alle. Jälleen kysyin hoitajalta, että onko mun pakko, niin vastaus oli naurun kera No on. En olisi halunnut lukemaa nähdä enkä olisi halunnut, että sitä kirjataan mihinkään. Mitä ne mun painolla edes tekee?

Tänään vaaka näytti kuitenkin 1,4kg vähemmän, kuin torstaina, että ehkä se tästä vielä hyväksi muuttuu.

4 kommenttia:

  1. Iso peukku! Kuulostaa niin multa kun kirjotit, että aamupalaksi jogurtti ja hetken päästä taas jääkaapin kahvassa roikkumassa, että mitäs sitte seuraavaksi.. Onneks pian on taas maanantai ja voi alottaa uuden elämän, jostakin sitä motivaatiotakin tarvis.. Ehkä siitä vaa'asta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan! Tsemppiä, kyllä sä pystyt siihen<3

      Poista
  2. Olehan varovainen ruokavalion rajoittamisen kanssa imetysaikana!

    Itse vedin imettäessä suklaalevyn _päivässä_, ja kun sitten ajattelin että nyt loppuu tämä järjetön sokerin vetäminen, laskikin paino sitten nopeasti vaarallisen alas :/ Lapsen yksivuotissynttäreillä olin pelkkä luuranko, kaikki huomauttelivat miten laihalta näytän. Tilanne korjaantui vasta kun söin noin 2500kcal päivässä, imetyksen loputtua ruokamäärää sai onneksi vähän laskea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! :o Olen kuullutkin, että painon nopea lasku vähentää maidontuotantoa ja sitä pelkään. Kiitos kommentistasi, täytyy vaan opetella syömään terveellisesti enemmän :) Ja hyvä, että voit nyt paremmin! :)

      Poista