26. syyskuuta 2016

MINÄ RUKOILEN HILJAA TOIVOEN

...että löydät vielä joskus tänne takaisin.

"S näki keväällä, ennen ku edes tiesi sairaudestaan, unta missä äiti sano sille "sun aika on täysi"."

"Mä näin viime yönä unta, missä olin S:n luona. S istui keittiön pöydän ääressä ja kirjoitti jotain. Ajattelin, että se kirjottaa ruokaohjeita E:lle. S sanoi, että on hoitanut pankkiasioita ja Nordea on nyt kunnossa. A, joka oli unessa ja on todellisuudessa S:ää hoitanut lääkäri, oli unessa sanonut S:lle, että tällä on keskiviikkoon asti aikaa."

Ja niin koitti keskiviikko.

Elämä ei ole reilua sai uuden merkityksen, kun viime keskiviikkona täti lakkasi hengittämästä. Täti voitti syövän 10 vuotta sitten, mutta pari kuukautta sitten diagnosoitiin ihan eri syöpä. Monet verikokeet ja kuvaukset suoritettiin tädin voinnin nopeasti heiketessä lopputuloksena vain se, että mitään ei ole tehtävissä.

Mun uskoa koeteltiin joulukuussa 2007, kun mun paras ystävä Mervi hävisi oman taistelunsa syöpää vastaan. Keskiviikkona Mervin nimipäivänä sain puhelun, että tätiä ei enää ole.

Sinä aamuna siivosin hulluna, kun oltiin mun äidin serkun kanssa aikeissa mennä katsomaan tätiä sairaalaan. En katsonut kännykkää koko aamuna ja kun äiti lähetti J:lle viestin, että mun pitää soittaa hänelle, tiesin. Tiesin, ettei sairaalaan lähdetäkään.

Oltiin sitä ennen käyty äitin kanssa kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla täti vielä jutteli ja pysyi hereillä, mutta pari päivää myöhemmin puheesta ei saatu kunnolla selvää ja täti eli juttujen perusteella nuoruudessaan.

Haluan vielä hetken elää siinä pienessä kuplassa, ennen kuin hautajaisissa se poksahtaa ja kaikki muuttuu todeksi. Mulla on vielä täti ja jouluna mennään koko perhe tädin luo syömään. Täti hössöttää ja pitää Joonasta sylissä. Joonas hymyilee ja Olivia kertoo tädille tarinoita pikkuveljestään. Kaikki on niin kuin ennenkin.

Ei sitä ajattele, että aika loppuu kesken. En koskaan ajatellut tädin iästä huolimatta, että kaikki päättyisi niin pian ja niin nopeasti. Täti ei koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään. Miksi vain hyvät ihmiset saavat noin paskan lopun?

En halua Voimia! tai Jaksamisia! viestejä, sillä joka hetki toivon tämän kaiken olevan vain unta ja aamulla kun herään, kaikki on hyvin. 

Lepää rauhassa S, vielä joku päivä me tavataan 

1 kommentti: