11. syyskuuta 2016

10+1 FAKTAA MINUSTA

1. Mulla on todella huono muisti. 
Uusia ihmisiä tavatessani keskityn joko kättelyyn tai johonkin heillä olevaan piirteeseen enemmän kuin heidän nimeensä, joten heti nimen kuultuani unohdan sen.
Tätä postausta tehdessä mulla oli reilusti enemmän, kuin kymmenen faktaa mielessä, mutta unohdin lähes kaikki.
Tenttiä tehdessäni joudun kirjoittamaan kaikki aiheesta muistamani suttupaperille, sillä siististi kirjoittaessani ehdin unohtaa kaiken.


2. Pelkään tuntematonta.
Uiminen meressä tai järvessä pelottaa, sillä en tiedä mitä vedessä on. Pelkään osuvani johonkin tietämättä mikä se on.
Yksin kotona oleminen ja ulkona kulkeminen yöllä pelottaa. En niinkään pelkää pimeää tai ihmisiä, vaan sitä mitä ei ole. En uskalla katsoa parvekkeelle tai saunaan mikäli on pimeää, sillä pelkään näkeväni jonkun tuijottamassa mua. Kyllä, pelkään että joku seisoo meidän lasitetulla parvekkeella neljännessä kerroksessa tai saunassa ilman, että olen kuullut kenenkään tulevan sisälle. Ja se tuijottaa mua. Pelkään jotain, mikä ei ole mahdollista.

3. Saan kikatuskohtauksia.
En tiedä johtuuko se väsymyksestä vai ylienergisyydestä, mutta silloin tällöin kerron jonkin omasta mielestä hauskan jutun ja kikatan sitä niin kauan, että itken.


4. Pelkään ilmapalloja.
En voi edes koskea ilmapalloon. Inhoan sitä miltä ne tuntuu ja pelkään yli kaiken sitä, että ne menevät rikki. Ilmapallon pamaus muistuttaa mua kolarista, jossa oltiin Olivian kanssa kolme vuotta sitten. 

5. Myöhästelen.
Inhoan tätä puolta itsessäni ja muissa. Ihan sama kuinka yritän, myöhästyn. Aina. Kaikkialta. Vaikka kyse olisi vain parista minuutista, se ärsyttää mua. Joskus jopa enemmän kuin sitä toista osapuolta.



6. En pärjää ilman kalenteria.
Vuodesta 2007 olen pitänyt kalenteria ja pari vuotta olen omistanut seinäkalenterin. Muuten en ikinä muistaisi mitään tapaamisia tai edes, että mikä päivä on. 

7. Näen paljon painajaisia. Siis oikeasti paljon
Muistan yhä painajaisen, jonka näin 5-vuotiaana. Siitä lähtien suurin osa mun unista on olleet painajaisia. En edes muista, milloin viimeksi olisin nähnyt unen, joka olisi ollut edes jollain tavalla hyvä. Liian usein herään keskellä yötä niin ahdistuneena unesta, etten millään haluaisi enää jatkaa nukkumista siinä pelossa, että uni jatkuu. Teininä yön läheneminen ahdisti ja valvoin tarkoituksella, sillä mulla oli pitkä kausi, kun näin joka yö painajaisia.



8. Mä en kutia.
Tämä ärsyttää J:tä. Kyllä mua lapsena pystyi kutittamaan, mutta kaksi vuotta sitten, kun tutustuttiin J:n kanssa en enää kutissutkaan. En tiedä mihin se katosi?

9. Itken kaikesta.
Etenkin Joonaksen syntymän jälkeen olen ollut todella herkkä. Lyön varpaani pöydän jalkaan, itken. Näen söpön eläimen, itken. Kinaan J:n kanssa, itken. Joonas itkee, mä itken. Olivia itkee, mä itken. Ja niin edelleen.



10. Uskon kummituksiin.
Mua on aina kiehtonut kaikki yliluonnollinen ja haluan uskoa, että kuoleman jälkeen on elämää. J ei ymmärrä tätä, mutta mä perustelen sen vain sanomalla "jotain jännitystä elämään".

+Olen lätkäfani
2-vuotiaasta asti olen käynyt isäni kanssa katsomassa lätkää. Mun sydän on mustavalkoinen, niin Liigassa kuin NHL:ssäkin.


2 kommenttia:

  1. Voin samaistua täysin ainakin ensimmäiseen kohtaan, kaikki pitäis kirjoittaa näkyvälle paikalle ylös, ettei seuraavan minuutin aikana olis unohtunut. :D Ja lapsen myötä on tuo myöhästyminenkin joskus tullut tutuksi, se yllättää kuinka kauan ovesta ulos pääsyssä voi kestää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mulla on jotenki tosi vaikeeta kirjottaa näitä postauksiakin, ku asiat hävii mielestä sitä mukaan kun kirjotan :D Lähteminen on kyllä harvinaisen vaikeeta! Vaikka kuinka aikasin rupee valmistautumaan ja ajattelee, et hyvin ehtii nii ovesta lähtiessä onki enää muutama minuutti aikaa päästä paikasta A paikkaa B :D

      Poista