17. elokuuta 2016

AJATUKSIA IMETYKSESTÄ

Mikäli pahoitat mielesi imetyskuvista, älä jatka lukemista.

Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen imetyksestä puhuessa on ylpeys. Jo ennen ensimmäistä raskautta olin sitä mieltä, että en tule koskaan imettämään. Yhä Olivian synnyttyä olin imetystä vastaan ja itkien jankkasin kaikille etten halua imettää. Enää en tosin muista edes miksi.


Olivian synnyttyä en saanut tukea päätökseeni vaan kuulin perusteluita sille, miksi imetyksestä on pelkästään hyötyä molemmille, vauvalle ja äidille. Maito nousi heti todella hyvin, mutta imetys ei lähtenyt kätilöiden toivomalla tavalla käyntiin. Kun yhdistetään mun kielteinen asenne, kätilöiden painostus ja se, etten saanut muuta ohjeistusta kuin "kyllä sä ny siihen pystyt!", niin lopputulos on helppo arvata. Kyllä mä yritin, mutta luovutin helposti. Kotona en saanut tukea, vain ylimääräisen silmäparin tuijottamassa ja lisäämässä suorituspaineta. Pyysin omaa rauhaa, mutta Olivian isällä oli kuulemma oikeus nähdä. Viikko synnytyksestä mulle tuli kohtutulehdus ja antibioottien aikana maidon tulo loppui. Opin elämään asian kanssa enkä kokenut epäonnistuneeni.

Ajatus imetyksestä ahdisti, kun Joonaksen synnytys lähestyi. Kirjoitin TYKSiin lähtevään synnytystoivelistaan, että haluan rauhassa tutustua vauvan kanssa imetykseen. Kätilö otti asian puheeksi synnytyssalissa ja keskusteltiin hetki mun toiveista. Kerroin halustani yrittää ja toivon saavani mahdollisimman paljon apua ja tukea, mutta en halua yhtään painostusta. Kätilö välitti tiedon seuraavan vuoron kätilölle ja tämä taas sille, joka vei meidät synnytysvuodeosastolle ja niin edelleen.

Olen ikuisesti kiitollinen kätilöille, jotka opastivat mua joka hetki. He kysyivät, että saavatko auttaa ja sain paljon hyviä vinkkejä. Kukaan ei perustellut miksi mun kannattaa imettää eikä kukaan kysymättä tullut tunkemaan tissiä vauvan suuhun. He kehuivat onnistuttuani ja kohottivat mun itsetuntoa. Tunsin vihdoin onnistuneeni ja tekeväni oikein. Koin pärjääväni! Kiitosta ansaitsee myös J, joka aina välillä muistuttaa kuinka ylpeä hän on siitä, että olen onnistunut imetyksessä. Viime neuvolakäynnin jälkeen Joonas söi aulassa ja J totesi, että on ylpeä siitä, kuinka olen rohkaistunut julki-imetyksen suhteen.


Ensimmäinen julki-imetys tapahtui juurikin neuvolan aulassa. Siirsin tuolin odotusaulan nurkkaan ja peitin itseni harsolla. Yritin pysytellä katseilta piilossa, vaikka paikalla ei ollut ketään muuta. Hetkeä myöhemmin aulaan tuli raskaana oleva nainen ja hetken aikaa häpesin itseäni.


Sen jälkeen imetys julkisella paikalla on ollut paljon helpompaa. Luonnollista. Edelleen pelkään jokaisen ohi kulkevan sanovan jotain ilkeää, sillä kaikki ei julki-imetystä ymmärrä tai hyväksy. Vaikka munsta näkyy vähemmän paljasta pintaa, kuin suurimmalla osalla teineistä kouluvaatteissa, on asia ihan eri kun mun tississä roikkuu vauva. Se on joillekin liikaa. Ja olihan se mullekin liikaa vielä muutama kuukausi sitten.

Nykyään häpeänkin sitä, miten ennen ajattelin. Nyt uhmaan lasten kirppiksellä olevaa metri kertaa metri kokoista suljettua imetystilaa ja jään pääsisäänkäynnin eteen tuolille imettämään. Kukaan tuskin edes huomasi, mitä siinä tapahtui. Imetän laivalla, rannalla, puistossa, kaupassa, neuvolassa. Ihan missä vain mun lapselle tulee nälkä. Mä olen yksi niistä onnekkaista, jotka pystyvät imettämään. Siitä mä olen ylpeä.



Ymmärrän silti niitä, jotka eivät julki-imetä. Ymmärrän myös niitä, jotka eivät joko omasta valinnasta tai vastoin omaa tahtoa pysty imettämään. Meitä mahtuu moneen junaan ja mä olen sekä korvikemutsi että täysimettäjä, joka itkee ja tuntee epäonnistuneensa, kun Joonas syö tuttipullosta. 

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että teillä on lähtenyt imetys hyvin käyntiin ja oot rohkaistunut julki-imetykseen<3 Mä olin ja oon edelleen vähän ujo julki-imettäjä, mutta myöskin rohkaistunut syöttämään lapsia siellä missä nälkä iskee! Meillä ei Eevi edes suostunut syömään pullosta, joten ei ollut edes vaihtoehtoja, mutta oon todella ylpeä meidän imetystaipaleesta ja toivon, että toisen kanssa päästään vähintään yhtä pitkälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon myös tosi tyytyväinen, sillä en koskaan uskonut pystyväni tähän!
      Voit hyvillä mielin olla ylpeä itsestäsi ja toivotaan että molemmat kyetään imettämään mahdollisimman pitkään<3

      Poista