8. kesäkuuta 2016

RV 41+1

Edelleen ollaan yhdessä kasassa, vaikka kroppa ja järki yrittää kovasti häätää jääräpäistä vauvaa. Kivut kovenee päivä päivältä, selkä ei enää kestä pidempään (=minuutin) seisomista vatsan painon vuoksi ja koko hereilläoloaikani kohtu yrittää supistella. Suurin osa supistuksista kuitenkin laantuu ennen kuin kunnolla edes alkaa tai sitten päälle jää jatkuva kivuton supistus, jonka aikana maha ei anna periksi mihinkään suuntaan ja liikkuminen on todella vaikeaa. Näin käy yleensä illalla nukkumaan mennessä. Kun sitten tulee niitä supistuksia, niin ne on tuntuvia ja todella napakoita, mutta en voi niitä kipeiksi vielä sanoa.

Mähän kärsin jonkin asteisesta synnytyspelosta, mutta lähes lamaannuttava pelko ja ahdistus käynnistyksestä on yllättänyt munt täysin. Mun ei ole tarvinnut koko asiaa ajatella ennen viime viikkoa ja nyt vaikuttaa siltä, että ilman pakkokeinoja vauva ei synny. Tuntuu vähän samalta, kuin odottaisi adoptiolapsen syntymää, mutta sitten kuuleekin että joudut synnyttämään vauvan itse. Tieto tulee ihan puskista eikä siihen olekaan voinut valmistautua. Joudun valmistautumaan synnytykseen viikossa. Synnytykseen, joka ei ole lähtenyt minusta itsestä.

Olen parina päivänä lukenut erilaisia tarinoita synnytyksen käynnistyksestä ja olen nyt aika hyvin perillä erilaisista käynnistystavoista. En tiedä lisääkö tieto tuskaa tässä tilanteessa, sillä synnytys itsessään on mulle tapahtuma, joka tapahtuu pakosta ja toivon sen olevan mahdollisimman pian ohi. Käynnistys kuitenkin voi venyä monen päivän mittaiseksi ja johtaa lopulta sektioon, johon en mistään hinnasta haluaisi.

Inhoan sisätutkimuksia ja sitä, että mä en täysin hallitse jotain tilannetta. Mulla pitää aina olla mahdollisuus lähteä tilanteesta pois tai tehdä itse jotain, mikä helpottaa mahdollista ahdistusta. Ajatus siitä, että kohdunsuuta suurennetaan keinotekoisesti ballongilla tai että supistuksia voimistetaan väkisin lääkkeillä ei ole mun käsitys siitä, että mä hallitsen tilanteen. Jo pelkkä kalvojen puhkaisu ajatuksena pelottaa.

40+2 ja 41+1. Kohtu näyttää laskeutuneen

Toivo kuitenkin elää vielä, että ei edes päädytä yliaikaiskontrolliin vaan vauva päättäisi sittenkin syntyä ilman pakkokeinoja. 

4 kommenttia:

  1. Toivotaan, että kohta alkaa taphatua! Voimia<3

    VastaaPoista
  2. Mulla on synnytys käynnistetty kalvot puhkaisemalla, mitään muuta ei kohdallani tarvittu. Olin jo 4cm auki kun käynnistykseen tulin, joten todettiin että kokeillaan vaan puhkaista ja ei sitten muuta tosiaan tarvittukkaan. Synnytys ei ollut sen pahempi kuin itsestään käynnistynyt, mutta muista käynnistysmuodoista ei olekaan kokemusta.
    Tsemppiä ja voimia loppuaikaan ja toivotaan että pieni ymmärtäisi itse lähteä saapumaan maailmaan. :)
    -P

    VastaaPoista
  3. Olen varmaan eka kertaa sun blogissa,
    Voimia tosiaan sulle.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista